Tämä blogi alkoi kissasta ja myös päättyy kissaan, teidän iloksi! Siis vuodesta 2011 on tänne asti bloggailtu, aika hyvä saavutus, väitän minä. Nyt on kuitenkin hyvästien aika.
Kissaämmä-blogin aloitin ”siksi, kun muutkin”. Innostuin valtavasti muiden blogeista ja omaa aloin kirjoittelemaan siltä pohjalta, mikä kiinnosti itseäni eli lähinnä oman elämäni tapahtumat, kissat ja kosmetiikka. Lifestyle ja kosmetiikka olivatkin blogin sisältö alusta tänne loppuun saakka. Ja onhan tähän aikaan kyllä valtavasti kaikkea mahtunut! Aivan mielettömiä, upeita bloggaajatuttavuuksia jotka ovat johtaneet ystävyyssuhteisiin saakka, kokemus kaupallisena vaikuttajana Bastella Mediassa (eli sain ihan palkkaakin näistä pinnallisista höpinöistäni!), mageita pr-tilaisuuksia, uusia karvaisia perheenjäseniä, ero, iso elämänmuutos, uusi suhde, muuttoja, mahtavia ulkomaanreissuja, raskauksia, synnytyksiä ja kaksi vauvaa, SAIRAASTI kosmetiikasta intoilua! Ja tietenkin sitä suurinta intohimoani eli kaikesta valittamista, haha.
Tämä blogi on antanut mulle niin valtavasti ja ollut hurjan tärkeä. Aika usein, kun multa kysytään jotain, linkkaan tänne, koska täältähän löytyy kaikki tärkein! Täällä blogissa on niin iso osa mun elämää, tää on kulkenut mun mukana moneen paikkaan. Lasten myötä siitä elämästä tuli kuitenkin tosi hektistä, eikä ollutkaan enää mukamas riittävästi aikaa blogille ja viimeisten vuosien aikana täällä on ollut valitettavan hiljaista. Usein olen miettinyt, että voi kun tekis mieli kirjoittaa tänne jostain, mutta aina se on vaan jäänyt.
Kustannukset tämän blogin pelkästä olemassaolosta jatkossa ovat tässä tilanteessa aivan liian isoja, kun blogi on näin hiljainen. Pitkään kyllä harkitsin vielä jatkamista, ainakin vuodeksi eteenpäin, mutta tajusin, ettei mitään muutosta postaustahtiin kuitenkaan tulisi vaikka siitä miten unelmoisin – tästä blogista on tullut jopa vähän sellainen yksi asia mun loputtomalla ”to do” -listalla, mikä häiritsee ja harmittaa mua. Olen myös päättänyt, että haluan keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini urheilemalla enemmän (en siis istumalla koneen ääressä), ja se mitä siitä jää jäljelle, käytän mieluummin perheeni ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Aika tuntuu menevän niin hurjalla vauhdilla eteenpäin, enkä mitenkään ole onnistunut vielä pysäyttämään sitä.
Vaikka harmittaa, tuntuu silti oikealta hetkeltä lopettaa tämä blogi tähän. Aloitanko vielä jossain vaiheessa jonkun uuden blogin (koska kyllähän blogit vielä palaavat suosioon, aivan varmasti!), en tiedä. Olen aina ajatellut, että jos vaikka sairastun vakavasti, haluan kirjoittaa siitä ja jakaa kokemuksia. Mutta en tiedä, nähtäväksi jää, tämä blogi kuitenkin katoaa huhtikuun viimeinen päivä.
Olen tän kevään aikana käynyt blogin läpi postaus postaukselta, ja saanut itkeä ja nauraa ja fiilistellä kaikkea mennyttä. Voi miten mahtavia tyyppejä siellä ruudun takana onkaan vuosien aikana ollut! Iso kiitos kaikille, voi kun voisin järkätä jotkut bileet ja kutsua teidät kaikki sinne, tultais varmasti hyvin toimeen. Olen saanut teiltä sadoittain ihania kommentteja, tsemppiä, vertaistukea, vinkkejä. Osaan olen tutustunut myös livenä ja osa on edelleen ystäviäni.
Kissis kiittää kaikesta tästä, pus ja heihei! <3
P.S. Kaikki tämän blogin kissat (omat ja entiset omat) ovat edelleen elossa, ainakin tietääkseni. Reiska asuu Lauttasaaressa, Alma Helsingin keskustassa, Arska joka täytti just 12 vee, asuu edelleen meillä kotona. Lisää kissoja ei ole tulossa.
P.P.S. Huonoa läppääni voi seurata jatkossakin toki IG:n puolella, @kissisheini
❤️
<3
Nyt on haikea olo. Olen lukenut pitkään blogiasi ja ymmärrän, että vuorokauteen on hieman hankalaa keksiä lisää tunteja 😀 Ihanaa jatkoa sinulle ja kiitos näistä monista vuosista! <3
Voi, ihana! <3 Oikein mahtavaa jatkoa myös sinulle!
Voi harmi kun tämä katoaa, luen kyllä vanhoja juttuja välillä monista blogeista. Mutta ymmärrän syyt todellakin, kiitos näistä vuosista <3
<3
Nyyhkistä blogikulttuurin kuolemalle <3 Mutta kivaa jatkoa sulle, sekä kaikille maailman kissoille!
Niinpä <3 Kiitos paljon ja samoin sinulle!
Haluan vielä kiittää mahtavasta blogista! Löysin blogisi vuonna 2014 ja tykästyin heti suoraan ja humoristiseen tyyliisi. 🙂 Blogistasi on ollut myös apua, kun itselläni on ollut vuosien varrella haasteita jaksamisen kanssa, se on tuonut hyvää mieltä, uutta näkökulmaa arkeen (=ei sillä nyt niin väliä jos menee perseelleen, ainakin saa hauskaa kerrottavaa!) ja jotenkin tuo sun into tarttua uusiin kokemuksiin on tarttuvaa! Kaikkea hyvää tulevaan ja toivottavasti joskus jatkat vielä kirjoittamista jossain muodossa! 🙂 t. hiljainen lukijasi Tiia
Kiitos, hyvin sä vedit! Täällä oli aina kivaa käydä katsastamassa kuulumiset ja räntit 🙂
Mullakin tulee pieni suru puseroon siitä, että monet suosikkiblogit on hiljentyneet – ja ei tule itsekään enää niitä lueskeltua, niinkuin joskus ennen..