Kissanruokahelvetti

Nyt tarvitsen apuanne, rakkaat kissan/kissoja omistavat blogini lukijat! (Ja toki kaikki muutkin, jotka jotain kissan ruokinnasta ymmärtävät! Jos siitä nyt voi oikeasti jotain ymmärtää…)

Sain tuossa muutamia viikkoja sitten Anonyymilta kommentin koskien postausta, jossa kerroin, mitä Reiskalle nykyään lähinnä syötän, eli Applawsin märkäruokaa. Se nyt sattuu olemaan lähes ainoa märkäruoka, jota se ronkeli rontti kiltisti syö, kaikista muista se jättää aina puoli pussia syömättä. No, tämä Anonyymi kirjoitti näin (jätti kommentin eri postaukseen):

”…kai tiedät ettei applawsin märkäruokiin ole lisätty vitamiineja, ja että se on ns. ”täyteruokaa”, en muista virallista sanaa, eli kai annat ruuan lisäksi esim multicattia? :)”

Luin ko. kommentin töissä, ja taisin rääkäistä ääneen. EN TODELLAKAAN TIENNYT. Samantien klikkasin itseni Zooplussan sivuille lukemaan näiden märkäruokien sisältöjä ja totta: ne eivät sisällä mitään lisättyjä vitamiineja. Eikä sitä mystistä tauriinia. Minä tyhmä kun luulin, että märkäruuat sisältävät poikkeuksetta aina näitä kissoille tärkeitä vitamiineja. Ja tauriinia. Ei näköjään kannata luulla mitään. Ja minä en yhtään mieliisti ala syöttämään mitään, mitä Reiska satavarmasti epäilee ja mitä sen kurkusta ei varmana väkisin alas saa. Eli siis näitä Multicat-tabletteja. Eieiei.

Siispä heti työpäivän jälkeen riensin lähimpään Faunattareen ja kyyläsin kissanruokahyllyt läpi (täältä muuten tarttui mukaan se juustopasta…). Sitten hyökkäsin avuttoman eläinkaupan työntekijän kimppuun ja hän lohdutteli, että vaikka Applawsin märkäruoka ei sisälläkään vitamiineja, kai syötän kissalleni naksuja, niissä kun vitamiinit on sisällytetty? Juu, mutta aika vähän naksuja tulee annettua. Kotona sitten tutkin naksujenkin sisällön ja jo vain, mm. jotain rasvahappoja (sisältyykö tauriini näihin?) ja hieman oudolta kuulostavaa yucca-uutetta löytyy mutta EI VITAMIINEJA EIKÄ TAURIINIA (ainakaan sillä nimellä). Ja näiden naksujen pitäis olla eläinlääkärien kehittämiä? Ääk! Ja Reiska ei syö enää muita naksuja kun näitä Applawsin, testattu on, useasti! (Onkohan sillä joku sota menossa tärkeitä vitamiineja vastaan?) Noh, ostamani juustopasta sentään sisältää SEKÄ vitamiineja ETTÄ tauriinia, eli en ole ihan läpeensä paha eläinrääkkääjä (ja Reiska hävinnyt sodan). Tosin enhän mä nyt sitä juustopastaa ala sille tosissani syöttämään, silloin tällöin vaan, ja ihan vähän! Eihän se nyt mitään kunnon sapuskaa sentäs ole.

Tuon saman työpäivän aikana ehdin kuitenkin Zooplussasta tilata muutamia uusia, kiinnostavia ruokia Reiskalle: Almo Nature ORANGE/GREEN/ROUGE/AZUL LABEL. Ne pussit siis tuossa ylhäällä olevassa kuvassa. Mutta tauriinia ja vitamiineja näissäkin on vain kahdessa (Rouge ja Orange). No, tietenkin vasta tilauksen saatuani luin tuoteselosteesta, että osa näistä labeleista on DIEETTIRUOKAA. Tätähän ei ollut Zooplussassa mitenkään tietenkään mainittu. Ja mitään dieettisapuskaa Reiska ei tarvitse, kun on ihan tarpeeksi hoikka herra muutenkin.

Tärkein kysymys kuitenkin nyt kuuluu, että miten paljon kissa sitä tauriinia päivässä OIKEASTI tarvitsee? Onko mun syytä ostaa jotain tällaista:

Ja miten helppo tota olisi sotkea ruokaan, syökö kissa sen sit kans? 😀 Ja entäs ne vitamiinit? Onko se Multicat nyt vaan oikeasti ainoa ratkaisu? Vai pitääkö mun nyt taas yrittää syöttää Reiskalle pelkästään sellaista märkäruokaa, joka sisältää tärkeät aineet? Pitäisikö jokaisessa ruoka-annoksessa olla vitskuja?

Kertokaa mielipiteenne, neuvonne, kokemuksenne, tietonne. Kaikki.

25 Comment

  1. Olen pohtinut itsekin aika runsaasti näitä kissojen aterioimisjuttuja. Meillä meinasi käydä Vinyylin kanssa kesän lopulla kehnosti, kun mokomalla ilmeni virtsakiteitä ja jokin hirveä tukos tulehduksineen, joka onneksi saatiin hoidettua eläinlääkärikäynnillä (huuhtelu, tippa) ja kotona antibioottikuurilla ja ruokavalionmuutoksella. Nimenomaan nuo valmisruuat ovat omiaan aiheuttamaan etenkin leikatulle sisäkollille virtsakiteitä, joten ollaankin oltu nykyisin ihan supertarkkoja Vinyylin ruokailuista. Se on nirso kuin mikä, sille ei kelpaa MIKÄÄN märkäruoka, ja naksujakin ollaan kokeiltu katsoa sellaista, joka hoitaisi turkkia ja ennaltaehkäisisi virtsakiteiden muodostumista. Pääasiallisesti Vinyyli syökin raakaa lihaa, toisinaan raakaa kalaa. Seitä joskus tuli tarjottua herralle myös, mutta nykyisin ylivoimainen herkku sille on naudan sydän. Munuaista tarjoillaan myös kerran viikossa! Kannattaa kokeilla, yleensä nuo nirsoimmatkin katit lämpenevät raa’alle lihalle. :3 Sydäntä, jauhelihaa, nautaa, kanaa, kalaa… Tämmöisen linkin bongasin, ja vaikkei se välttämättä ihan ehdotonta varmaa tietoa ole, niin ainakin ihan hyvi vinkkejä siitä saanee: http://www.kolumbus.fi/mirjam.numminen/Ruokinta/ruokinta.htm

  2. No arvaa syöttäisinkö mielelläni raakoja juttuja! Ihan pentuna sille meni jauheliha ja sei, mutta enää ei. Kaikkea muutakin tuli kokeiltua, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt uppoaa ainoastaan tuo Applawsin märkäsapuska, joka ei nyt sitten olekaan se fiksuin valinta, tietenkään. Naksujakin söi pentuna kaikkia, nyt vain Applawsia.

    Reiskahan on kyllä niitä silmiä lukuun ottamatta ollut ihan terve, ei mitään sairauksia ja voi muutenkin erinomaisesti (koputan puuta!)…Taidan silti kaverin kehotuksesta kokeilla sitä Multicattia.

  3. nea says: Vastaa

    Täähän ei tosiaan ookaan mikään yksinkertainen juttu :/ Karkeasti jotain, mitä luulen:

    Jos alle puolet ravinnosta tulee vitaminoimattomasta ruuasta, suositellaan vitamiinilisää. Multicat on tällainen, sisältää myös tauriinia. Olen ymmärtänyt, että moni kissa syö näitä suorastaan mielellään..?

    Tauriini on eräänlainen aminohappo, sitä saa ainakin lihasta, mutta myös äyriäisistä (kissoille liotettuina suolan takia) sekä juustosta ja raejuustosta ja kananmunasta (valkuainen vain keitettynä), joita näitäkin voi toisinaan antaa kissoille. Edellä mainitut ovat myös eri vitamiinien lähteitä, mutta niistä en tiedä tarkemmin :/ Multicatilla pääset ehkä helpommalla, jos Reiska sitä syö..!

  4. Joo, Multicattia ois tarkotus ihan ekana kokeilla, ja hommata jotain fiksumpaa märkäruokaa tohon lisäks…Tuntuvat vaan olevan aika samaa p*skaa…

  5. Ruu says: Vastaa

    ai kamala, nyt tuntuu että mä olen totaalisen huono kissa äiti kun en ole tutkinut erikseen kaikkia vitamiinipitoisuuksia, no ehkä minunkin pojat saa vielä omat vitamiinipillerinsä.

  6. Anonymous says: Vastaa

    Iha normi kissanruokaa ainaki omalle kissalle syötän, ja kovin näyttää maistuvan. Ei pidä opettaa liian hyvälle 🙂

  7. Neiti says: Vastaa

    Minusta kyllä tuntuu että kissasi vie sinua nyt 10-0 🙂 Kissat osaa olla aivan v-mäisen nirsoja elukoita, mutta faktahan on se että ME OMISTAJAT päätämme mitä ne syövät. Kissa ehkä laittaa vastaan ja kenkkuilee, mutta kyllä se alkaa syömään lopulta sitä mitä sille syötetään.

    Minun kaksi kissaani olivat pentuina aivan naurettavan nirsoja, ja tilasin niille zooplussasta aina ruuat joita ne söi vaihtelevalla menestyksellä. Kun löytyi yksi hyvä, haluttiin aina sitä. Tuhersin itkua kun kerta toisensa jälkeen ne pirun elukat jättivät ruuat kippoon ja vain jotkut harvat ja valitut kelpasivat. Rahaa meni ihan pirusti!

    En muista, että mikä minut aivopesi tajuamaan sen, että kissahan on 100% lihansyöjä ja minä tiedän mikä on kissalle parhaaksi ja kissan luonnollisten olojen mukaista, ei se sisäkissa itse. Aloin vaan sitkeästi tunkemaan niille porsaan suikaleita, naudan sydäntä, maksaa, kanaa, kananmunan keltuaista, seitä, katkarapuja… Jauhelihaa meidänkään kissat ei syö. Nykyisin meidän kissat RAKASTAVAT lihaa. Kalliita purkkiruokia en osta enää ollenkaan, mutta kaupasta joskus esim. kissan sardiinipurkkeja ja muita tosi lihaisia ruokia. Hätäruokana niille menee nykyään Mjau tai Latzikin.

    Purkkiruokavalio ei ole kissalle pidemmän päälle kovin hyvä ratkaisu, vaan lihaa lihaa ja lisää lihaa 😀 Lihan lisäksi voi toki tarjota välillä jotain lihaisia märkäruokia tai kuivanappuloita. Niin kuin meilläkin, yhtälailla kissoilla pätee sääntö ”olet mitä syöt” ja ne tarvittavat ravintoaineet on parempi saada ruuasta kuin purkista.

    Usko pois teidän misse varmasti tykästyy lihaan sitkeällä yrittämisellä. Silloin ruuat saa näppärästi omalla kauppareissulla ja ne on suhteellisen edullisiakin! Mutta sen mitä kissasi tulee syömään, sen päätöksen teet loppukädessä sinä. Kissat on vaan niin söpöjä ja kivoja, että niiden nappisilmille antaa helposti periksi. Kuitenkin ruokinta-asia on sellainen, missä kannattaa pysyä tiukkana koska kissa myös tottuu uuteen ruokavalioonsa yllättävän nopeasti 🙂

  8. Neiti says: Vastaa

    … ja siis meillä ainoa toimiva metodi tuohon uuden ruuan pakkosyömiseen oli yksinkertainen; Muuta ei tarjota. Ruoka seisoo kupissa jonkun aikaa, jos niitä ei syödä vuorokauden sisällä niin laitetaan uudet. Ei kissakaan niin sitkeä nirsoilija ole, että se nälkään kuolisi mielummin 😉

    Sellaista valtataisteluahan se on, kumpi luovuttaa nopeammin. Kissa katsoo sinua suoraan silmiin ja mankuu jaloissasi, tietäen näyttävänsä pieneltä, säälittävältä ja nälkäiseltä reppanalta. ”Anna ruokaaa olen niin nälköineeenn..”. Ehkä jopa pientä vihanpitoa kissan puolelta. Pitää vaan kovettaa sydän hetkeksi ja todeta että ”syö kissa!”. Kyllä se syö, aivan varmasti.

    Onneksi kissat ei ole kovin pitkä vihaista sorttia 🙂

  9. Jooh, aika tuttua tuo ruokahelvetti täälläkin…
    Meilläkin kun Siiri on nirsompaa sorttia ja lisäksi sillä on vielä ns. herkkä vatsa (vähintään kerran viikossa oksentaa jossain vaiheessa annetun ruuan, niin joutuu sitä ruuan määrääkin sitten säätelemään).
    Ja Neffi taas on alkanut syömään ihan hirveästi leikkauksen jälkeen ja sille menee kyllä lähes ruoka kuin ruoka eli Neffillekin joutuu säännöstelemään…

    Ja Siiri on alkanut myös nirsoilla nyt raksujen suhteen.. Tai ei ehkä niinkään itse raksuja, mutta se ei suostu syömään niitä omalla paikallaan, mutta jos sille muualla tarjoaa ne raksut, niin sitten on syönyt.
    Tämä varmaan siksi, kun Neffi aina kyttää, milloin pääsee Siirin kupin syömään tyhjäksi… Huoh..

    Raksuina on Royal Canin Intense Hairball 34 ja Applawsin lohi-kana ja nyt ois tulossa sekoitukseen mukaan Royal Caninin Maine Coon 31, kun Neffille ei tarvitse enää erikseen syöttää penturaksuja.
    Tällä nyt toivon, että Siirikin alkais taas paremmin syömään raksuja, muutenkaan en niitä tarjoa kuin iltaisin ennen nukkumaan menoa pari ruokalusikallista kummallekin.

    Märkäruokana Siirille on menny Animonda Rafiné Soupé-pusseja (oon sen valikoiman aina ostanut, nyt tulossa kokeiluun seniori-pusseja) ja Almo Nature Jelly-kanaa.
    Neffille on sitten mennyt Animonda Carny Kitten-purkkeja kana & kaninlihaa (nyt tulossa Adult-versiota) ja kummallekin olen sekaan aina laittanut vähän milloin mitäkin, Porta 21-pussit ja pienet purkit ovat kelvanneet kummallekin aina.

    Kokeiluina on ollut sitten mm. Applawsin pikkupurkkeja kanaa, Cosma Thai-tuorepusseja tonnikalaa, Whiskasin Oh, So..-pusseja ja Smilla-purkkeja.
    Yleisesti ottaen kummallekin aika sekaisin nuita ruokia laitettu.

    Sitten ollaan annettu aina pikkuisen, jos ollaan oltu ruokaa tekemässä, niin jauhelihaa ja kalaa ja Neffi on monesti kerjäämässä raejuustoa ja normijuustoa, jos oon leipää tekemässä, Siiriä ei niinkään kiinnosta.
    Myös jugurttia oon antanut lipaista lusikasta jos olen itse syönyt.
    Ja Neffi yksi ilta pääsi juomaan maitoa mun mukista varmaan 1/4 kun olin vahtimatta sen pöydälle jättänyt… Onneksi oli laktoositonta :p.

    Niin ja silloin tällöin ruuan sekaan laitan Miamor Mallas-cremeä ja uuden tilauksen mukana on tulossa Gimpetin juustotahnaa ja sitten sellasta vanukasta ja jugurttia kokeiluun.
    Myöskin nuille on Smilla Toothies hammashoito-herkkuja, mutta Neffi nieli ne purematta, joten hyöty siis oli…?

    Joo, anteeksi, tästä tuli vähän liian pitkä teksti (en vaan osaa tiivistää sanomisiani…).
    Mutta kissojen ruokinta ei todellakaan ole helppoa, varsinkin jos niitä on vielä kaksin kappalein ja kumpikin täysin erilaisia syöjiä…

  10. Neiti: Heh, kirjotin aluks pitkät pätkät tähän liittyen, mutta kumitin lopulta veke. Siis joo. Periaatteessa olet ihan täysin oikeassa. Ja mäkin jaksoin, sillon ennen. Mä en ole sitä tyyppiä, että katselen mihinkään nappisilmiin eikä ne vetoa muhun mitenkään. Mä vaan jossain vaiheessa yksinkertasesti luovutin, koska en jaksanut kuunnella sitä möykkää ja katsella riehumista montaa tuntia putkeen tuloksena se, ettei sitä ruokaa kuitenkaan syödä ja sen jälkeen kun jotain sitten syödään, se oksennetaan monta kertaa ulos. Burma on rotuna TODELLA äänekäs, joten jo se suoraa huutoa huutaminen alkaa helposti rasittaa. Ja rahaa meni niihin sapuskoihin, jotka piti syömättöminä lopulta heittää veke. Ja voin kertoa, että kaikkea on kokeiltu. Lihaa on syötetty myös, kanaa, kalaa, ihan kaikkea. Jauheliha ja sei olikin ainoita, mikä lopulta alas meni jonkin aikaa, isommat palat ei koskaan. Niitä pyöriteltiin ympäri lattiaa.

    Mutta joo. Oikeassa kuitenkin olet, ja varmaan pitäisi taas yrittää jaksaa ryhtyä kuuntelemaan niitä itkupotkuraivareita. Tarinasi ainakin oli kannustava! 😀 Mä ehkä printtaan sen seinälleni ja luen sitä sitten, kun tuntuu etten enää kestä.

    Tai sitten hommaan toisen kissan, niin tulee sitä kilpailu ruokakupilla…tai sitten mulla on kaks nirsoilijaa yhden sijaan.

  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

  12. oletkos kokeillut kuivaruokiin totutella sekoittamalla uutta merkkiä vanhan sekaan :p meillä ainakin menee kollipojille alas ne pahemmanmakuisetkin raksut kun ne piilottaa lempparien sekaan. Sama ei kyllä päde märkäruokiin, heti jää syömättä kokonaan jos yrittää huijata sekoituksillaan. Lihasta, eivät tykkää jauhelihaa tai kalaa syödä(tai no toinen syö jauhelihaa jos sitä ensin vähän pannulla paistaa?!), mutta kanan lihaa ahmivat hulluina meillä ja oikeaa sian lihaa, kiinteitä lihapaloja, kuuluu hirmuisen tyytyväinen narskutusmussutus syödessä kun niitä saavat..

  13. Juu testattu on. Ne syödään, jotka ovat hyviä, pahat jätetään. 😛 Noi naksut on vielä niin eri näköisiäkin…

  14. Miia says: Vastaa

    Ompa pakkaus vaihtunut tossa almo naturessa. Kysyin manan kasvattajalta että pitääkö aikuisellekin kissalle antaa pirskatti joka pvä. (mana söi ensimmäisen vuoden ajan sellaisen päivittäin.) ja kuulemma ei pidä. Annan pirskattia kissalle säännöllisen epäsäännöllisesti.

    Kannattaa muuten opettaa kissa nuorena ottamaan esim lääketabletti. koska vanhana se on sitten vaikea opettaa. huomasi hyvin meidän entisen kissan kanssa. Mana ainakin syö kohtuu nätisti esim matolääkkeen kun laitan sen selälleen syliini laitan tabletin siihun ja vähän silittää leuan alta, se takaa nielemis refleksin.

  15. Anonymous says: Vastaa

    Noi onkin siis uusia ruokia, ei taida viel Suomesta saadakaan. Ja ei ees mennä tohon lääkkeen syöttämiseen, siitä on kyl kokemusta ja valitettavasti Reiskalle EI sitä tarpeeks pentuna opetettu…ainoo missä oon selvinny helpolla on kynsien leikkuu! Sitä saa tehdä!

    T. Kissaämmä!

  16. Jennipenni says: Vastaa

    Voi ei, nyt muakin alkoi stressaamaan tämä asia. Oon ennenkin miettinyt multicatin ostamista, mutta oma kissa ei syö edes ruokaa, johon olen laittanut matolääkettä. Märkäruuan lisäksi syötän keitettyä pakasteseitiä ja kiitos isoveljeni, on pakastimeni tällä hetkellä täynnä hirven sydäntä ja munuaista. Ällöä oli käsitellä niitä, mutta toinen kissani tykkäsi hurjasti. Toinen yökkäili vieressä… Oma kissani ei syö mitään märkäruokaa, joka on pateeta tai kastikkeessa. Oon joskus yrittänyt saada kissastani vähemmän nirsoa ja tarjota sinnikkäästi samaa ruokaa, mutta tuntui olevan mielummin päivän syömättä.

  17. Jennipenni: Sorry! 😀 Sama täällä, matolääke ei mene myöskään helpolla ruuan seassa ja jos se kerran hoksaa, että jotain outoa siinä ruuassa on, menee pari päivää ettei ruoka maistu lainkaan.

    Hiton vaikeita otuksia ovat.

  18. Anonymous says: Vastaa

    Matolääkkeeksi suosittelen siinä tapauksessa Mirrixiä, tahnana. Meni alas vanhemmalle kisulle, jolle ei tablettia saanut alas millään. Kaksi ihmistä siinä vaadittiin, mutta onnistuimme! 🙂

  19. Heh, olen lopulta aina matokuurit saanut huijattua ruuan mukana alas, mutta se vaatii hieman taitoa. 😀 Eli veteen pitää puolikas tabletti kerrallaan liuottaa ja sitten sekoittaa ruokaan. Nestettä ei saa missään nimessä olla liikaa, ettei se ruoka ala lillua siellä -> sit Reiska äkkää, että jotain outoa on nyt meneillään. 😀

  20. Elisa says: Vastaa

    Mites olis Acana? En tiedä kissojen ruokinnasta mitään, mutta syötän tuota koiralle kun en halua sille turhaan viljoja syöttää. Noissa ei siis ole niitä turhia viljoja, kun ainakaan koira ei niillä juurkaan mitään tee. Acanaa on myös kissoille ja jonkun nettifoorumin mukaan maistuvaa on.

  21. Hmm, täysin tuntematon mulle. Viljat ei oo ongelma noissa sapuskoissa, mitä Reiskalle syötän, ne on aika minimissä. Samoin kaikki vihannekset ym. turha, mitä monissa on. Tai no, kaikkihan noi märkäruuat on oikeesti aika p*skaa…

    Mut huomenna tulossa tähän liittyvä postaus!

  22. Anonymous says: Vastaa

    Voi onneksi meidän katille menee melkien mikä vain ruoka alas, ihan Latzia syötän ja kuivamuonaa. Silloin tälloin saa herra myös oikeaa lihaa.:9 Matolääkkeen antaminen onkin sitten yhtä helvettiä, joten se hoidetaan Stronghold-ampullilla eläinlääkärissä, tulee toki kalliimmaksi mutta saapa muu perhe säiyttää henkensä.:D

  23. Anonyymi: Kiva kuulla, että vaikeita tapauksia löytyy muitakin. 😀

  24. Anonymous says: Vastaa

    Kahdelle kissa neidille aloin syöttämään barffi ruokaa, aluksi ei sujunut, mutta kokeilujen kautta onnistu. Jostain olen lukenut että kissa valitsee ruokansa hajun perusteella, sitenhän se tietää luonnossa liikkuessaankin, että hiiri ja muut jyrsijät ovat ruokaa. Luonto on viisas ja luonut tietyn tuoksun saaliille ja saalistajille 🙂 Joten kyllä se luonto on tarkoittanut ne suloiset puputkin ruuaksi saalistajille vaikka se sydämmeen sattuisi, Ihminen ei sitä päätä. No, kisut täällä ovat sisällä vaikka sekin raapaisee sydämestä. Mutta takaisin aiheeseen. Lisäksi luin, että kaupan ruat lihaperäisine huom! lihaperäisine eli mitä lie, sisältöinensä, oli ne sitten mitä lie moskaa, maistuvat kissalle, koska niihin luodaan vain se tuoksu.. oli ruoka sitten mitä p.. s..kaa tahansa. Kaupallisuus se on niissäkin ennemmän takana kuin kissan terveys. Kuuleman kun miettii kissalle sopivaa ruokaa, pitäisi ajatella sen luonnollista ravintoa. esimerkiksi hiiri.. kuinka paljon se sisältää maksaa. No ei todellakaan paljon, sydän on pieni, karvat taisi toimia kuituna (tuo pitäisi tarkistaa, mutta lähdettä en enään muista), luut tarpeeksi pienet ja hennot. Tiesittehän ettei luuta saa koskaan kypsentää, koska se muuttuu kuin puukoiksi suolistossa. Sitten kun hiiri on syönyt erilaisia kasveja, sen elimistö on muuttanut ne niin, että kun kissa syö sen hiiren, saa kissa vitamiinit omaan elimistöön sopivana. Porkkanan vitamiinejä kun sen elimistö ei osaa hyödyntää. Jotenkin näin 🙂 Yritän aina etsiä tietoa kissan ruokinnasta eri sivuilta, mutta tuntuu että vaikeaa se on. Yhden asian haluan kuitenkin kertoa jonka takia aloin kirjoittamaankin. Mun kissa neiti oli laihtunut vaikka tuntu että sillä on aina nälkä. Joskus se laittoi ruokaa kupin viereen ja ihmettelin, kunnes! Hampaat.. Olen käyttänyt kerran hammaslääkärissä, ja jotenkin tulin ajatelleeksi sitä kun siitä on jo tovi. Raukka ei vaan yksinkertaisesti voinut syödä. Nyt olen ottanut käyttöön blenderin vai mikä lie pilkkoja ja sillä pilkon mm. kananlihan pieneksi ja kappas kun ruoka maistuu. Uusinta hammaslääkärireissu täytyy tehdä 🙂

    1. Kiitos pitkästä kommentista! 😀

      Itse asiassa kokeilin barffausta tuossa kuukausi takaperin pojille ja valitettavasti lopetin jo heti alkuunsa, koska noh, Arska oli se vaikein. Reiska taisi pari pientä palaa maistaa ja sitten alkoi kiukuttelu ruokakupilla. Arska nyt ei muutenkaan syö kunnolla kuin raksuja. Märkäruuassakin on hurjan paljon valinnanvaraa, en osta lainkaan markettikissanruokaa, vaan lähinnä Applawsia, jossa on se 70 % kalaa tai kanaa. Tauriinia lisäksi ja tietenkin raksuista löytyy vitskut. Penturuokaa aika sekalaisesti nyt Almalle, kaikki vielä uppoaa. Alman kanssa oliskin helppoa alottaa toi barffaus, halvemmaksihan se selkeästi tulee.

      Tohon sisäkissa-asiaan haluan vielä kommentoida sen, että sisäkissat ovat tottuneet olemaan sisällä. Ja ulkona ne kyllä kuoliskin nopeasti, etenkin täällä kaupungissa. Tällaiset rotukissat eivät tosiaankaan edes uskalla ulkona olla.

Vastaa