Reiska on paras.

Kiitän kommenteistanne kissanruokaa koskevaan postaukseen! Ja toki kaikkiin muihinkin! Ihanaa, että mun blogia käy lukemassa noin aktiivisesti kommentoivat tyypit! Tosiaan, nyt tarkoituksena on funtsia Reiskan ruokintaa ihan uudestaan, ja ihan ekana testaan niitä Multicatteja sekä yritän taas lähteä enemmän raakaravintolinjalle. Reiskahan on terve kuin pukki (niitä silmiä lukuun ottamatta), ja todella hyvässä fyysisessä kunnossa + turkki on ihan unelma, joten en ole sikäli huolissani. Mutta en halua olla huolissani myöhemminkään, joten nyt otan taas nämä ruoka-asiat syyniin. Erityiskiitos kommentoijalle nimimerkillä Neiti, sait ehkä jotain järkeä mun päähäni tässä asiassa.

Mutta silti. Vaikka Reiska onkin raivostuttavan nirso, todella itsepäinen, välillä usein ilkikurinen ja hemmetin äänekäs kissanperkule, niin on se vaan silti niin PARAS. En pidä sitä minään mun lapsena (hyh) ja kuria osaan kyllä sille tarpeen tullen pitää, mutta on se niin ihanin kaikista. <3 Ihan mieletöntä, että voi elää ja asua noin mahtavan eläimen kanssa. Useinkin mietitään, että mille me aiemmin naurettiin ja mistä me oikein edes puhuttiin, siis ennen Reiskaa! 😀 Ja se on AINA ovella vastassa, joka ikinen päivä kun tullaan töistä. Koti olis niin tyhjä ja outo ilman Reiskaa, ei koti enää ollenkaan.

Tässäkin se nyt makoilee mun sylissä ja heti kun rapsutukset lakkaavat liian pitkäksi aikaa, saan hampaat käsivarteeni. Onneksi ruokkivaa kättä ei kannata purra, ainakaan ihan hirveän kovaa. 😉 Ja onneksi saan välillä myös pusun. <3 Ja pussaan kyllä takas!

6 Comment

  1. Ruu says: Vastaa

    meillä oli kissat tuholaistorjunnan takia kaks päivää evakossa miehen siskon luona, ja voi kun oli tyhjää ja hiljaista 🙁

  2. Miia says: Vastaa

    spöö

  3. Neiti says: Vastaa

    Voi ei, mä ihan liikutun näistä erikoiskiitoksista! Mutta joo, aihe on itselle niin tuttu 😀 Pitäisi kyllä itsekin pyrkiä kissojen suhteen vielä ehdottomampaan raakaruokintaan, mutta jo se että ollaan saatu niiden nirsous kitkettyä pois on ilon aihe!

    Hassuinta tässä on se, että raaka lihaan totuttuaan meidän kissat on alkanut nyrpistelemään märkäruualle, myös niille ”entisille herkuille”. Kaikkea ne syö, mutta se liha on aina kissojen suurinta herkkua ja minä olen aina onnesta soikea kun kissat on tyytyväisiä. On ne vaan sellaisia eläimiä, että oksat pois <3

    Puhuttiin juuri eilen illalla miehen kanssa siitä, että mitä hittoa me tehtäis ilman meidän kissoja?! Niillä on nyt perjantaina 3 vee synttärit ja ollaan kyllä niin kissahulluja molemmat, että se on partytime 😀

  4. Neiti: Reiskakin on nyt 3,5 v, mutta tuntuu, kuin se ois ollut meillä aina. En ees muista sitä aikaa, kun se ei ollut. 😀

    En varmaan noista valmissapuskoista tuu kokonaan luopumaan, mutta sitä lihaa ja kalaa on taas yritettävä. Ja rasvaa Reiskan pitäis saada ruuasta enemmän.

    Ruu: Nimenomaan, hiljaista! Joskus kun tullaan matkalta ja Reiska on vielä hoidossa, niin on vaan niin outoa kotona, ja koko ajan miettii, missä se Reiska oikeen on. Ja ikävä on hurja.

  5. Kissat ovat vaan niin <3.
    Osaavat kyllä aiheuttaa hirveästi huolta, murhetta, hampaiden kiristelyä, unettomuutta, vähäisiä yöunia, naapuririitoja ( 😀 ), you name it, vaan silti en mäkään enää osaisi olla ilman nuita riiviöitä <3.
    Eilen tulikin vuosi täyteen, kun Siiri-vanhus tuli meille <3.

  6. Anzu-Anssu: Niinpä <3. Nykyisessä asunnossa ei varmaan Reiskan juttelut kuulu naapuriin, kun on niin paksut seinät, mutta vähän pelottaa, mitä tuleman pitää…

Vastaa