My precious

Mun kirjahyllyyn on kertynyt muutamia uusia vanhoja lastenkirjaihanuuksia. Ja nyt KUKAAN ei siellä ajattele, että ”höhö, taitaa olla vauvakuumetta!” koska asiahan ei missään nimessä ole niin. Nämä kirjat ovat just tasan mua itseäni varten enkä todellakaan antaisi näitä yhdenkään pienen tahmanäpin käsiin. (Näin muuten toissa yönä unta, että mulla oli lapsi (poika), joka nukkui yöt meidän suihkukopin lattialla. Tämä kertoo ehkä taas riittävästi mun lapsirakkaudestani.)

Varjelen näitä lapsellisuuskirjoja ikuisesti ja jos kotona syttyy tulipalo, niin pelastan varmaan heti Reiskan jälkeen nämä kirjat. Näistä yllä olevista tosin vaan Pupu Tupunat ovat lapsuudestani mulle tuttuja (ja ehkä Touhula, osittain?) Pikku Prinssin luin vasta aikuisiällä, ja omistan niitä nyt 3 kappaletta, kaikki erilaisia. Kuvassa oleva paksu versio on täynnä avautuvia paperikuvia, tekstin lisäksi siis. Olen ihan hirveän ihastunut Samu ja Sallaan (ohuet Samu ja Sallat ovat askartelupaskartelukirjoja, hauskoja nekin). Ja Maisa-kirjoihin, ihan huippuja! Mukavaa hipelöidä niitä, joissa on erilaisia avautuvia ja vedettäviä luukkuja. Mulle tällaiset kirjat olivat lapsena ihan hirvittävän tärkeitä. Mikko Mallikkaat ja Barbapapat olivat parhaita. Mun pitää ehkä hommata pari Mikko Mallikasta ja Barbapapaa!

Pekka Töpöhännän olin unohtanut oikeastaan kokonaan, pienenä niitä kyllä ahkerasti luin. Sain töistä äskettäin tällaisen Pekka Töpöhäntä -kirjakokoelman ja aion perehtyä siihen lähiaikoina. Voi nämä kirjat ovat niin suloisia, että ihan sydämestä ottaa.

Hei Muuu-uumit! Muumit ovat olleet aina rakkaita ja kirjat olen toki lukenut, ja telkkaristakin on tullut kyylättyä jaksot useampaan kertaan. Nämä kirjat olisi suunnitelmissa lukea pian uudestaan. Lisää tunteja mun vuorokauteen, kiitos!

Omistatteko te lastenkirjoja?

43 Comment

  1. HAHAH, mikä uni!! 😀 Kuolin! :DD

    Ai, että omistanko?! 😀 Mä kerään hienosti kuvitettuja lastenkirjoja, rakastan Astrid Lindgreniä, Muumeja (vaikka omistan kai vaan kaksi kirjaa) ja kerään myös Mauri Kunnaksen kirjoja. Ja joo ei todellakaan kukaan räkänokka saa koskee niihin.

    1. Kamala uni. 🙁 Joo Astrid Lindgren rules tosi kovaa.

  2. ami says: Vastaa

    Muumeja löytyy tietenkin, niiden lisäksi myös ikivanhat Karviset eliii varmaan parikymmentä sarjakuvapokkaria joista en luovu ikinä! Yhdessä Karvis-kirjassa lukee etukannen sisällä isolla että ”KARVINEN ON PARAS”, paljonkohan on omistajalla ollut ikää tuossa vauheessa… :—D Myös pari Viiru&Pesonen -kirjaa löytyy, niistäkään en luovu vaikka ne on kai alunperin ostettu veljelle… HAHA.

    1. Miks mä en muista mitään Viiru&Pesosta! 🙁

  3. Tintti says: Vastaa

    Viiru ja Pesonen kirjat on mun lemppareita! Niissä on ihan parhaita kuvia, kaikkia pikku yksityiskohtia joita aina pitää tarkkaan etsiä 😉

    1. Miks tää ei oo mulle yhtään tuttu!! 😀

    2. Jos ei tunne Viirua ja Pesosta, on korkea aika tutustua siihen! 😀

      Me fanitettiin kersana niitä ihan kympillä, ne kirjat (ja tietokonepelit) on loistavia. 😀 Olin muuten penkkareissakin Viiru, äiti ompeli ihan sikahienon puvun. 😀

    3. 😀

  4. LauraL says: Vastaa

    Oon keränny kaikki Mauri Kunnaksen kirjat aikuisena, ainoastaan yhden kirjan tosta kokoelmasta oon saanut lapsena. Ja Viiru ja Pesonen-kirjat löytyy myös ja nekin aikuisena osatettuja. Eikä muuten munkaan kirjoihin kukaan räkänokkatahmatassu koske! Joskus avokin veli kyseli mun Kunnaksia niiden muksuille lainaan, mutten antanu, en olis ehjänä saanu takasi, jos ollenkaan olisin niitä enää nähny.

    Pupu Tupunat mullekin tuttuja, vaikka meillä tais olla niitä ohuita kirjoja ja Miina ja Manu-kirjoja oli kans. Ja toki muistan Mikko Mallikkaan ja Barbapapat 🙂

    Ihanalta näyttää toi Pekka Töpöhäntä-setti ja noi Muumit.

    1. Mä jotenkin vähän tympäännyin Mauri Kunnakseen pienenä, taisin saada niitä aika paljon jostain lahjaksi. 😀

  5. Ikivanhoja Muumi-kirjoja on pari ja Anni Swanin sadut-kirja myöskin <3 Satuja on hyvä lukena aikuisenakin että sisäinen lapsi pysyy hengissä 🙂

    1. Niin ja satuin bongaamaan miehen kätköistä muuton aikana ison pinkan 70-80-lukujen Rasmus-nalle sarjakuvia 😀 Meinas eräänkin kerran mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun luin yhtä ja yhessä stripissä Rasmus toteaa ”Anteeksi että tervehdin muna kädessä!”.

    2. Haha! 😀 Rasmus on ihku. <3

    3. Haa! Olet/olit muuten swappari! 😀 Me 2!

    4. Jeah, muistan kyllä 😀 Sulla oli kadehdittavan suloinen käsiala.

    5. WHAT! Eikä ollu/ole! 😀

  6. Mulla on kolme penskaa joilla omat kirjahyllyt ja minulla omat hyllyni satukirja-aarteilleni joihin ei rähmäräpylät todellakaan koske!!!!
    Olen kerännyt Paddingtonit, muumien erikoiskirjoja, Pekka Töpöhäntää, kaikki Kunnakset,Astrid Lindgrenin teoksia, erilaisia Nalle Puhin erikoiskirjoja yms..
    Niitä luetaan joskus iltasatuina muttei todellakaan oteta muuten vain katseltavaksi.
    Tupunat olen antanut penskoille, Merri Vikin Lotta-kirjat myin.
    Viiru ja Pesonen on hauska, penskoille hankkinut ne.Kuin myös saman tekijän Mimmi-lehmät.
    Barbat on kuin muoti, ne tulee hitiksi tasaisin väliajoin.
    Lastenkirjat on huippuja, ei kenenkään soisi olevan koskaan ”liian vanha” niitä lukemaan.

    1. OIKEA MEININKI! Lasten lastenkirjat ja aikuisten lastenkirjat erikseen!

    2. Ja omat jo antiikkiset lastenkirjat on likimain kassakaappikamaa, muutama on niitäkin tallessa.
      Unohdin listasta Richard Scarryt, ne on ihan parasta. Kaikki mun penskat rakastaa niitä, ja mamma myös. Vanhemmalle pojalle voisi joka ilta lukea ”Iloista autokirjaa”..
      Myös Jill Barklemin ”Tiheikön väki” on lutulutua (Mamman hyllykamaa) kuin myös Beatrix Potterin sadut.
      Onhan noita ihanuuksia.
      Ja ”Kaislikossa suhisee”..huippua.
      Lista taitaa olla loputon =)

    3. Ihan outoja! 😀

  7. Nova says: Vastaa

    Mulla ei taida olla lastenkirjoja (tai ehkä on jossain varastossa lapsuudesta peräisin olevia, pitäski tutkailla asiaa), mutta monia tuttuja nimiä vilahteli tässä sun tekstissä. Ja oi että, mä haavelin lapsena et olisin Barbababa, musta olis ollu niin siistiä osata muuttaa muotoaan =D

    1. Munkin pitää ehkä tehdä jotain tiedustelua vanhempieni suuntaan, oisko jotain vanhoja aarteita mahdollisesti vielä säilynyt…tosin aika paljon kirjastosta vaan lainasin, aika vähän omistin. 🙁

  8. Mä oon niin samoilla linjoilla sun kanssa ton tahmanäppi -asian kanssa! Mua puistatti jo se, että kaveri laitto kakaransa mun sohvalle ja sen jälkeen siitä sohvan kankaista ois voinu puristella kuolaa. Oukaad jos se muksu ois kerenny kuolaamaan mun Mauri Kunnaksille. Lapsirakas mikä lapsirakas 😛

    1. Hyh!

  9. Pia says: Vastaa

    Heh, kyseinen uni vois tupsahtaa myös omasta päästä…

    Mulla on pidemmän aikaa ollu jo ”hommaa takasin nostalgisia juttuja lapsuudesta”-projekti, johon kirjat kuuluu vahvana osana. Fiilistelyn lisäksi on hauskaa tutkailla miten kuvitus, kerronta sun muu onkaan muuttunu, haaveissa kun on omakin lastenkirja, old school-tyylillä tottakai, putkauttaa joskus maailmalle.
    Rupes nuo Töpöhännät kiinnostaan kans 😛

    1. Kuulostaa hyvältä. Se on varmaan vaan tää ikä, kun yhtäkkiä hinkuu takas lapsuuteen. :/

  10. Nina says: Vastaa

    Mulla ei taida olla mitään lastenkirjoja tallessa, eikä varmaan ole vanhemillakaan 🙁 Mutta kaksi kirjaa oli lapsena yli muiden, Sirkus Pomeranssi ja Penni ja Topo neuvolassa! Jälkimmäistä halusin luettavan niin paljon että osasin sen ulkoa. ”Minä olen näääin vanha, sanoi Topo ja nosti viisi (vai kolme? :D) sormeaan pystyyn”. Jotenkin noin se meni <3

    1. 😀

  11. Kummitädiltä lapsena saatu muumiboksi on minun aarre <3 Muutamia muitakin kirjoja on jemmattu ylähyllylle, voin niitä lukea lapsille mutta itsekseen eivät niitä saa lukea. Paljon on sitten niitä joita neidit saavat lukea ihan niin paljon kuin haluavat. Olen kuitenkin kirjahulluna yrittänyt opettaa käsittelemään kirjoja kunnioituksella 🙂

    1. Mä lainasin pienenä kaverilta noita Muumikirjoja, nyt vasta sain omat. 😀

  12. Pikku Prinssi on ihana, olen lukenut sen aikuisena useampia kertoja ja se on yksi kaikkien aikojen lempparikirjoistani! <3 Parin eri Pikku Prinssi -painoksen lisäksi minulta löytyy kirjahyllystä lapsuudestani säästynyt vanha Nalle Puh -kirja – tai säästynyt on ehkä väärä sana, sillä olen joskus pienenä tahmanäppinä sotkinut noin puolet kirjan sivuista kaurapuuroon… 🙂

    1. Heh!

  13. nea says: Vastaa

    Mulle luettiin lapsena pitkiä, sikajänniä slaavilaisia satuja, joissa oli devit ja jomat ja shaahit… aijjai. Ja Fedja-setä, voi se oli hauska. Tupu pupuna oli myös mun suosikki, mutta niitä mulla oli ”äänikirjoina”. Muumeja taas inhosin, kun pidin niitä nössöinä. Niin 5-vuotiaana tjt… *facepalm*

    1. Hö, en muista, että Pupu Tupunaa ois ollut äänikirjoina. 🙁 Äänikirjoja kyllä kuuntelin muuten tosi paljon.

  14. Hanna says: Vastaa

    Ihanaa! Olispa itselläkin tallella. Mä luulen, että mun vanhat lapsuusajan kirjat on jo kauan sitten laitettu kiertämään eteen päin. Muumikirjat on aina ihania, tuli kauhee hinku lukea niitä nyt. Ihana postaus!

    1. Nämä ei siis ole jäänteitä lapsuudesta, vaan uusia painoksia kaikki. 🙂

  15. Elisa says: Vastaa

    Pupu Tupuna on lapsuudesta tuttu täälläkin 🙂

    Erikoistun opiskeluissani lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, joten kyllähän sitä löytyy vaikka mitä ihanuuksia joita voisi hyllyn täytteeksi hankkia rahatilanteen niin salliessa. Kannattaa tutustua myös ulkomaiseen lastenkirjallisuuteen (Pikku Prinssi on ihana ranskaksi!), kuten Dr. Seussiin.

    1. Elisa says: Vastaa

      Kirjat, jotka ehdottomasti haluaisin, olisi kaikki muumisarjakuvakirjat sekä muumikuvakirjat (Kuka lohduttaisi Nyytiä jne.).

    2. Valitettavasti mun ranska ei riitä. 🙁 Englanti oikeastaan ainoa suomen lisäksi.

  16. mä oon kerännyt erilaisia lapsuudesta tuttuja ponikirjoja nyt isona itelleni hyllyyn! britta ja hopea -sarjan keräsin suurella hartaudella kirppareilta ja huuto.netistä, ja ihan ekat kirjat mitä muistan joskus kirjastosta halunneeni, semmoset valokuvalliset riina-kirjat sain nyt justiin viikonloppuna täydelliseksi sarjaksi kun löysin sen viimeisenkin puuttuvan kirpulta! ja on niitä muitakin, mutta oon päättänyt että joku raja pitää olla, niitä heppakirjoja kun on sitte kirjotettu PARI. esim. merja jaloja en aio ruveta keräämään kun niitä on joku parisataa varmaan. paitsi ehkä nea-sarja, se oli mun suosikki.

    kerran heppatyttö, aina heppatyttö! niitä kun lukee niin muistaa suunnilleen mitä on ollu paahtoleivän päällä ku on iltateen seurana ollut britta ja hopea joskus vuonna 1990. enkä ollut tahmatassu 😀

    1. Mäkin luin heppakirjoja, ne oli ihan parhaita. 🙂 Ja luin Villivarsaa ja Heppahullua!

  17. Oih, lastenkirjat. <3 Tykkäsin niistä lapsena ihan tolkuttomasti ja luinkin ihan uskomattomia määriä siitä asti, kun 5-vuotiaana opin lukemaan. Ja tykkään edelleen. Kaikki lapsena saadut kirjat on tallessa edelleen, en mä niitä raaski laittaa kirpparille tai antaa eteenpäin.

    Mm. Miina ja Manu, Viiru ja Pesonen, Muumit, Astrid Lindgrenin kirjat, Pupu Tupuna, Rasmus Nalle ja Richard Scarryn kirjat oli lemppareita. Ja lisäksi satunnaisia muita kirjoja.

    Mulla on edelleen hakusassa joku satukirja jonka nimi oli muistaakseni Teppo yksin (tai Teppo yksin kotona), siinä oli sellainen vähän muumimainen isokuonoinen ruskea hahmo, joka siis oli tuo Teppo. Itse kylläkin ristin hahmon Pyntöpääksi (älä kysy, emminä tiedä :D) ja kirjastosta piti AINA lainata Pyntöpää-kirja jos se siellä oli. 😀 Mä niiiiin haluaisin tuon kirjan itelleni, mutta ei sitä löydy mistään. :/

    Vähän vanhempana luin etenkin heppakirjoja, mutta aika kaikkiruokainen olin lukemisen suhteen. Pääasia että sai lukea, oli se teksti sitten vaikka maitopurkin kylki. 😀

    Ah, tästä aiheesta mulla riittäis juttua ihan loputtomiin! =D

    1. Huomaan intosi, mahtavaa! 😀

Vastaa