Selityksen makua

Nojoo. Katsotaan, julkaisenko tätä postausta koskaan. Tarkoitushan oli, että kun tästä ehkä saan jossain vaiheessa hieman järkeä päähäni, niin siihen asti bloggailen vähitellen sitä Intiaa ja kivoja kosmetiikkapurnukoita. Mutta EI PERKELE, tämä on mun blogi ja ehkä täällä on hyvä välillä vähän avautua omasta elämästään. Paino sanalla ehkä.

Lähinnä mua tässä nyt on vituttanut ihmisten sääli. Kun kerroin eronneeni  lähes 10 vuotta kestäneestä parisuhteesta, sain älyttömästi halauksia ja rohkaisevia sanoja ym. paskaa. Vaikka minähän se superpahis tässä olin. Taisin nimittäin oikeasti vähän seota siellä Intiassa, siellä tuli kyllä funtsittua asioita. Mutta suurimpana syynä tälle pidän kuitenkin e-pillereitä, joita kuitenkin sen lähes 10 vuotta kiltisti vedin ja ollut aika eri ihminen, huomattavasti rauhallisempi ja järkevämpi, e-pillerit vaan jotenkin turrutti mut. Lopetin ne viime syksynä ja nyt sitten näköjään alkaa se oma minä jo löytyä. En tosin tiedä, onko tämä yhtään sen parempi. Tai johtuuko tämä edes erityisesti yhtään mistään!

Rakastan nyt ja aina ex-avomiestäni, mutta mielestäni meidän homma oli jo pidemmän aikaa pelkkää kämppäkaveruutta. Hyvä jos yhdessä edes nukuttiin. Koskakohan jompi kumpi ois ihan spontaanisti vaikka suudellut toista? Ei sellaista vaan tapahtunut. Ja kyllä sellaista pitäis joskus tapahtua vaikka ikuisuus on yhdessä oltukin. Tai että oltais edes oikeasti puhuttu joskus. En siis todellakaan ole tyyppi, joka haluaisi jatkuvasti käydä läpi parisuhteen tilannetta tai muuta sellaista shittiä, mutta kai sitä joskus ois kiva pystyä puhumaan siitä, mitä toinen haluaa tai mitä ylipäänsä ajattelee. Hauskaa oli yhdessä ja hitosti yhteistä, mutta riittääkö se oikeasti parisuhteessa? Mun mielestä meillä oli vain ja ainoastaan todella hyvä kaverisuhde, jonka toivon jatkuvan, vaikka eri osoitteissa asutaankin.

Olen tällä hetkellä sekä helvetin onnellinen että myös helvetin surullinen. Tunteet heittelee ihan tunnista toiseen ja välillä sekoilen ankarasti. En oikein edes tiedä, kuka olen ja mitä haluan. Mutta kyllä tämä tästä. Päätöstäni lopettaa suhde en kuitenkaan kadu, vaikka tavallaan toivoisin katuvani, hieman sekavaa. Kymmenen vuotta yhdessä on kuitenkin pitkä aika, etenkin kun ”alettiin olemaan” ja muutettiin yhteenkin niin pirun nuorina. Totuus kuitenkin on, että parempaa miestä en tule oikeasti koskaan löytämään. Siis yhtä kilttiä, reilua, mukavaa, hauskaa, mahtavaa tyyppiä. Mutta niin se sitten vaan on.

Kerrottakoon vielä (monien kauhistukseksi?) että tapailen tällä hetkellä miestä, joka saa mut älyttömän hyvälle tuulelle. Ja jonka kanssa ollaan kyllä aika paljon enemmän kuin vaan kavereita! Luulisin ainakin. Ja nautin myös ihan kybällä yksin asumisesta, vaikka Reiska tällä hetkellä mietityttääkin, se kun ei ole tilanteesta lainkaan riemuissaan vaan on raukkaparka ihan sekaisin. Mutta ollaanpahan Reiskan kanssa sitten yhdessä sekaisin.

Ja mitä sitten tulee siihen pirun Arabia-asuntoon, jota ollaan siis edelleenkin yhdessä ostamassa, niin en tiedä. Saa nähdä. Selviää kesän aikana.

Saa sanoa, ihan mitä vaan. Ja olisi ihan kiva, jos jotain sanoisittekin, arvostan sitä. En keksinyt tähän muuten mitään järkevää kuvaa, mutta eiköhän nyt yksi postaus mene ilmankin. Jonka näköjään siis aion julkaista.

47 Comment

  1. Anonymous says: Vastaa

    Mun hyvä ystävä on samassa tilanteessa, eroavat yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen vaikka viimeiset 4 vuotta on ollut enemmän tai vähemmän kämppäkaveruutta muistuttava suhde.
    Olet rohkea, kun julkaiset tämän. Ja kyllä ne asiat selviää, niin ne aina tekee 🙂

    1. Niin. Elämä taitaa oikeastikin olla aika lyhyt tällaiseen. Tai no, mitä sitä sitten kukin elämältään hakee ja haluaa.

  2. Minä en taputtele olkapäille tai tarjoa lempeitä lohdutuksia.
    Saat potkun persaukselle ja kehoituksen:”Anna palaa nainen,kerran täällä eletään.”

    Tee niinku sydän sanoo vaikka perse menis ruvelle ja tukka lähtis päästä.
    On se sen väärtiä kun itteensä tottelee.

    1. Haha! No näinhän se just on. 🙂

  3. Nonnu says: Vastaa

    Mun mielestä elämä on liian lyhyt siihen, että jää parisuhteesen joka ei jotenkin tunnu hyvältä. Syiden ei aina tarvitse olla kauhean dramaattisia tai ikäviäkään. Saattaa olla, että näennäisesti kaikki on hyvin, mutta kipinä on sammunut ja kun se kerran on sammunut, sitä on aika haastavaa enää leimauttaa täyteen liekkiinsä.

    Mä menin eka kerran naimisiin kun olin 20. Olin seurustellut silloisen poikaystäväni kanssa 3 vuotta ja naimisiin meneminen tuntui ihan täysin luonnolliselta siinä kohtaa elämää. Olin olevinani ihan saatanan aikuinen ja muuta shittiä.
    Joo enpä sitten ollutkaan. Yllispyllis.
    Erottiin kun olin 27 ja meidän eroon liittyi kyllä kaikenmoista kakkaa ja todella ikäviä ja traumaattisia asioita. Mä tein sitä eroa oikeasti 3 vuotta, aivan liian pitkään, näin jälkiviisaasti ajateltuna.
    Kun lopulta sain sanottua, että haluan eron, se oli aivan järkyttävän iso helpotus ja päivääkään en ole sitä päätöstä katunut.
    Kun sitten lopulta pääsin sinkuksi (monien vaiheiden jälkeen) muistan miten paljon nautin siitä kun oli oma kämppä, oma rauha. Kuuntelin just sitä musaa mitä tahdoin, katoin telkkarista just sitä mitä halusin, sotkin ja siivosin just sen mukaan miltä minusta tuntui. Se oli ihanaa.
    Joskus tein keskellä yötä kasan hapankorppuja ja katsoin dvd:ltä Gilmoren tyttöjä. Ja tätäkään omituisuutta ei tarvinnut kellekään selitellä.

    Kun on nuorena sitoutunut johonkin ihmiseen, se homma ei kestä välttämättä samanlaisena autuutena hamaan loppuun asti. Ihmiset kasvavat henkisesti, muuttuvat, kehittyvät ja aina nämä kehityskaaret eivät kulje synkassa kahdella ihmisellä. Silloin pitää asialle tehdä jotain, ei ole tarkoituksen mukaista, että tavan vuoksi jää roikkumaan suhteeseen joka ei anna enää mitään. Tai ainakaan sitä mitä haluaisi sen antavan.

    En lähetä sulle mitään noloja virtuaalivoimahaleja, koska sä olet niin vahvan oloinen tsubu ettet sellaisia todellakaan tarvitse. Sanon vaan, että you go girl! Anna palaa ja elä elämääsi juuri siten miten se susta parhaimmailta tuntuu <3 🙂 Reiskalle terkut!

    1. Joo, mä nautin kyllä yksin olosta ihan täysillä. Paitsi öisin, välillä pelottaa. 😀

      Toisaalta mulle on vähän hämärää sekin, mitä suhteen sitten PITÄIS antaa…ainakaan enää vuosien päästä. Hankalaa.

  4. Nina says: Vastaa

    Apua, enhän mä säälinyt liikaa?! 🙁 Taisin sulle jo mainitakin maanantaina että kyllä se on niin että jossain vaiheessa pitää vaan alkaa ajatella itseään ja sitä mitä haluaa ja tarvitsee, eikä niin että ollaan nyt kun ollaan aina oltu. TylyMuija tuossa antoikin aika tyhjentävän tsemppauksen 🙂

    1. Et säälinyt! 🙂 Ja halit on ihan okei 😀

  5. Nova says: Vastaa

    Oot varmastikin tehnyt oikean ratkaisun tässä tilanteessa, nyt sun on hyvä kuulostella mitä haluat. Ja hei, jos sinä ja exäsi olettekin tarkoitettu toisillenne niin ehkäpä kohtalo järjestää teidät yksiin jonain päivänä. (Eihän ollu liian lässyn kuuloista… ;D) Mutta niin, mun blogissa olis sulle tunnustus:

    http://purkkimeri.blogspot.com/2012/04/versatile-blogger-award.html

    1. Joo, tällä hetkellä yksin oleminen tuntuu parhaimmalta.

      Käyn vilkuilemassa tunnustuksen, vaikka oonkin ollut näiden kanssa vähän huono viime aikoina… 🙁

  6. Anonymous says: Vastaa

    Aika samassa veneessä tunnen olevani. Pitkä suhde takana mutta se ei ole oikea rakkaussuhde ja ollaan enemmän kämppiksiä.

    1. 🙁

  7. oot kyllä rohkea. hyvä postaus! ja mukavaa että ihmiset on kommentoineetkin hyvässä hengessä.
    löysin vasta tänne kun Lady N blogin Niina kiltisti vinkkasi blogistasi 🙂 jään seurailemaan.

    1. No rohkeasta en tiedä… 😀

      Jää toki seurailemaan, kivaa! 🙂

  8. Mohn says: Vastaa

    Ihmiset halaavat ja puhuvat rohkaisevia sanoja ja muuta paskaa koska he ajattelevat sen olevan sitä mitä tarvitset ja mitä heiltä odotetaan tällaisessa tilanteessa. Varmasti osalla olisi muutakin sanottavaa mutta he eivät välttämättä uskalla sanoa sitä ääneen. Niin se vaan menee. Pitää olla korrekti ja sanoa mitä ”kuuluu”.

    Mikä sinusta tekee superpahiksen? Kysymyshän on vain ja ainoastaan perspektiivistä ja tavasta ajatella asioita. Kyllä sinulla on oikeus tukeen ja myötätuntoon, ei se ole hävinnyt mihinkään. Se on toki eri asia haluatko sitä vai et.

    Minua ärsyttää yhteiskunnan tavassa ajatella se, että ihmisen pitää ajatella olevansa superpahis esim. tällaisessa tapauksessa. Tai että ihmisen täytyy arvella monien kauhistuvan sitä seikkaa, että hänellä on tällaisessa tapauksessa uusi suhde meneillään.

    Kuulepas nainen, lakkaa ajattelemasta niin kuin naisia on vuosituhannet opetettu ajattelemaan! Sinä olet oman elämäsi kapellimestari, sinä teet siitä mitä haluat. Jos tämä on sitä mitä haluat niin sitten sinä pyrit siihen ja toteutat sen! Sinun elämä, ei kenenkään toisen.

    Pää pystyyn vaan, ole ylpeä itsestäsi! Olet rohkea ja ansaitset kuulla sen. Jos joskus muutat mieltäsi niin se on sen ajan murhe. Tällä hetkellä teet niin kuin sinusta oikealta tuntuu joten juuri nyt se on oikein. Elämä on tässä ja nyt ja se pitää myös elää tässä ja nyt. Mennyttä et saa koskaan takaisin ja tulevaa et voi estää, miksi siis haikailla kummankaan perään, kun sen sijaan voi keskittyä elämään täysillä juuri tässä hetkessä, tekemään tästä hetkestä hyvän itselleen.

    1. Joo, tän postauksen jälkeenpäin luettuani tuli sama fiilis, siis tottakai ihmiset suhtautuvat noin ja se on ihan ymmärrettävää. On silti ollut jotenkin vähän tyhmä olo, kun en ole oikeasti ollut mitenkään todella surullinen…ainakaan ulospäin. Lähinnä koska mitään hirveetä draamaa tämä ei ole kuitenkaan ollut.

      Mutta oikeassa olet, kaikessa. Elämä tosiaan ON tässä ja nyt, ja valitettavan harva sitä edes tajuaa.

  9. LauraL says: Vastaa

    Avokin veljellä tuli ero 10 aviovuoden (n.12 v. yhdessä) jälkeen, tässä sitä nyt sitten ollaan sen sotkuja ja metkuja setvitty. Niin ja asiasta tekee hankalamman kun niillä on lapsia. Siinä muuttorumbassa ei kyllä osannut sääliä ketään, otti vaan päähän roudata kuumassa säässä toisten romuja. Niin ja avokin veljelläkin oli jo valmiiks uus muija katottuna.

    Onhan erot ikäviä, mutta joku syyhän siihen eroonkin on, toisilla se vaan on parempi kuin toisilla.
    Voimia sulle ja Reiskalle!

    1. No meillä ei onneksi lapsia ole. Ja pahin muuttorumba vielä edessä… 😀

  10. Se on kyllä jännä, miten täysin eri tavalla nuo e-pillerit vaikuttavat eri ihmisiin!
    Itse söin e-pillereitä noin 4½v ja minipillereitä vajaa 1½v ja varsinkin minien kanssa elämä meni täysin helvetilliseksi ja jos olisin niitä jatkanut, niin itsekin olisin tällä hetkellä sinkku!
    Kyllä se on kaikista tärkeintä olla täysin oma itsensä, eikä mikään turtunut kuori, vaikka se avaisi silmät näkemään sen, ettei suhde ole sitä mitä haluaisi.
    Se kun on vaan yksi elämä elettävänä, niin silloin täytyy tehdä niin kuin itselle parhaalta tuntuu :).

    Ja mä nyt aion kuitenkin tsempata sua :D. Nauti nyt sinkkuudesta täysillä ja tapaa ihmisiä niin paljon kuin haluat. Muiden mielipiteistä ei kannata liikoja välittää :).
    Ja Reiskalle ne isot tsemppihalit, jospa hänkin alkushokin laannuttua on taas oma itsensä :).

    1. En nyt tietenkään voi täysin pillereitä tästä syyttää, mutta alkaahan se olo olla taas sitä mitä joskus aikoinaan noin muutenkin. 😀

      Reiska onkin ottanut tän tosi raskaasti ja heikoimpina hetkinä olen jopa pohtinut, pitääkö sille hommata uusi koti, jossa on enemmän ihmisiä pitämässä sille seuraa. Joutuu kuitenkin olemaan nyt enemmän yksin. Mutta, katellaan…

  11. Myy says: Vastaa

    Rohkea ratkaisu. Se ei varmasti ole helppo noin pitkän yhdessäolon jälkeen.

    Mä olen viime päivinä kovasti miettinyt tota sun asuntojuttua. Tai en niiin kovasti, ei mitään stalkkeripelkoja! Mutta lähinnä siksi, että itse on tullut juuri ostettua uusi asunto ja myytyä se missä nyt asuu. Että mitä jos nyt yhtäkkiä tapahtuisikin jotain kurjaa, sitähän olisi ihan kusessa asuntoasioiden ja lainojen kanssa.

    Tsemppiä päätöksiin! Kyllä se Reiskakin tottuu uusiin järjestelyihin. 🙂

    1. Nojoo, ei ollut helppo ei.

      Don’t worry, aika moni on kusessa asuntoasioiden kanssa! 🙂 Kyllä sitä pitää vaan uskaltaa! Onnea uudesta kodista!

  12. Anonymous says: Vastaa

    Hei, kiitos että viitsit tämän julkaista. Minulla on vähän tai no aika paljon sama tilanne, takana on lähes pyöreitä vuosia nuoruudenrakkauden kanssa, mutta jo vuosia ollaan oltu vain hyviä ystäviä. Itse asiassa olin tästä lähdössä jo pari vuotta sitten, mutta jokin (eli miellyttämisenhaluni ja pelko tuntemattomasta tulevasta) sai vielä yrittämään. Paljon ollaan yritettykin, mutta eipä se kipinä ole palannut. Tosi vaikea juttu, varsinkin kun tuntuu myös siltä että onhan tämä tyyppi tavallaan parasta, mitä ikinä tulen löytämään. Itse asiassa tuntuu jopa siltä, että valitessani eri teille lähdön valitsen myös yksinolon loppuelämäkseni.

    Toistaiseksi siis jaetaan yhä kämppä ja vähän muuta, mm. eläin. Skidejä tai sormuksia ei onneksi ole, ihan siksi etten minä ole vain halunnut – kertoo ehkä jotain sekin. Juuri nyt ollaan tavallaan sovitusti kämppiksiä päivä kerrallaan, omat työkuvioni on myös ”kivasti” vähän auki joka saattaa vaikuttaa sitten asuntokuvioonkin.

    Näitä pohdiskellessa sitä on vain tajunnut, että tämä ainoa elämä kannattaa just elää haluamallaan tavalla. On se sen arvoista. Ja on se reilua muillekin, että on täysillä mukana tai sitten ei ollenkaan. Hmm olikohan tässä punaista tai minkäänväristä lankaa enää, en tiedä. Mut eka kommentti mahtavaan blogiisi muuten! Tykkään.

    1. Kiitos kommentista! 🙂 Jos ei tunnu hyvältä ja oikealta, niin pitää tehdä päätöksiä. Pitkästä suhteesta on aina vaikeaa lähteä etenkin niin, että molemmille jäisi hyvä fiilis. Hankalia juttuja on nämä 🙁

  13. Anonymous says: Vastaa

    Ei ihmistä ole luotu pitkää parisuhteeseen. 2v on aikalailla maksimi minkä suhde pysyy tuoreena ja mukavana. Sitten kaikki onkin jo tehtym ja asia jämhtää olemiseksi. Älä ota uutta suhdettakaa liian vakavasti, ja avioliittoa toivoen. Irralliset seksisuhteet ovat kuitenki aika piristäviä pitkään parisuhteeseen verrattuna.

    1. Onhan se osittain näinkin. Ei mulla silti ole mitään pidempiä suhteita vastaan jatkossakaan.

  14. Eka olin sillee, että woot, kun jätit kommentin aiemmin. Nyt mä oon enemmänkin silleen, että you go girl! (olisi pitänyt lukea tämä, ennenkun vastasin kommenttiin :P) Vähän sekaisin olemme kaikki! (Mää oon aina ollut ja ihan 24/7)

    (En keksinyt mitään muuta sanottavaa… Paitsi, että ajattelin sua tänään töissä, kun join banaaninmakuista vettä.)

    Piis.

    1. Hyi banaaninmakuiselle vedelle! 😀 Mut kiva et ajattelit. <3

  15. Sori, ehdit saada sympatiaa ennen kuin kuulin kumpi osapuoli halusi erota. My mistake 🙁 Pitäisköhän tasapainon vuoksi vähän haukkua?! 😀

    Sellaista olen huomannut, että harva katuu eroaan mut sitäkin useampi katuu ettei eronnut jo aiemmin. Eli kyl se päätös on yleensä jo kypsynyt mielessä alitajuisestikin eikä sitä tarvi jäädä jossittelemaan. On tosi vaikea laittaa piste jollekin, joka periaatteessa toimii ja on ihan jees – tuttua ja turvallista! Mä olen jotenkin aina ajatellut parisuhteen idean niin että onko yhdessä parempi olo kuin yksin. Näin niinkun keskiarvoisesti. Että onko se toinen ns. taakka vai voimavara.

    Tää on ehkä myös hieman puolueellista (oho!) mutta hyvän miehen kyllä menetit, niin kuin itse sanoit. Toivottavasti molempia odottaa ihana tulevaisuus, vaikkakaan ei yhdessä. Ja exän kanssa kaveeraaminen onnistuu kyllä, sähän et mikään drama-queen ole muutenkaan. Exästä VOI tulla hyväkin kaveri 🙂

    1. NIINPÄ. 🙁

  16. Niina says: Vastaa

    Hmm, kyllä minun elämässäni pätee aika pitkälti sellainen mantra, että asioita tehdään sillä perusteella, mikä tuntuu oikealta. Itseään kannattaa aina kuunnella, joten tämähän kuulostaa sitten ihan oikealta ratkaisulta. Tässä on yllä niin paljon hyviä kommentteja, että en osaa sanoa mitään muuta fiksua tähän enää, mutta ehkä tämä riittää.

    Tsemppiä, elämä voittaa tai jotain!

    1. Kiitos, näinhän se yleensä tekee. 🙂

  17. Mohn says: Vastaa

    Noista pillereistä mun piti kanssa jäkättää mutta unohdin. Minulle ei sovi minkäänlainen hormonaalinen ehkäisy. Niin ja kokeillut olen kaikenlaista vaihtoehtoa eli tiedän kyllä mistä puhun (aivan varmasti joku joka tätä ehkä lukee ei usko siltikään, että voisin tietää).

    Ärsytti joskus kun jossain akkainlehdessä joku lääkäri kehtasi väittää, että esim. parisuhteen vakiintuessa seksin väheneminen johtuu siitä parisuhteen vakiintumisesta, että ei olla enää niin hullun rakastuneita ja huumantuneita. Eli että e-pillereiden hormoneilla ja niiden vaikutuksella ei olisi yhtään mitään tekemistä esim. seksihalujen kanssa.

    Hahhah, niin varmaan!! E-pillereiden tarkoitus on estää ovulaatio. Ainoa miten se voi tapahtua on muuttaa naisen kehon hormonitoiminta niillä pillereilä sellaiseksi, että ovulaatiota ei tapahdu. Noh, ovulaatio ja sen aikaan saavat hormonit nyt vaan sattuvat olemaan vähän niin kuin se juttu, joka naisen libidoa ohjailee.

    Sen lisäksi aivan varmasti hormonit vaikuttavat myös muutenkin yleiseen olemiseen. Tietenkin tuo libido vaikuttaa siihen myös. Kaikki eivät ole yhtä herkkiä näille hormonimuutoksille ja ihmettelvät, että mistä helvetistä toikin akka jorisee. Mutta sitten on tällaisia niin kuin minä jotka reagoivat niihin selkeästi negatiivisesti.

    Vaikka onhan se e-pilleri ja muut hormonaaliset ehkäisyt mullakin ihan helkkarin tehokkaita, kun sitä seksiä ei tee pätkän vertaa mieli. Totaalinen EVVK. Tosin seuraavaksi herääkin sitten kysymys, että mitäs varten niitä pitää sitten popsia, kun mitään ehkäistävää ei edes ole. :-O

    Vaikka kuka olisi mitä mieltä niin seksi on silti yksi parisuhteen kulmakivistä. Ei pelkällä seksilläkään pitkälle pötkitä mutta sen kanssa (silloin kun se on _molempia_ tyydyttävää) moni muu vähän vaikea asia parisuhteessa on paljon helpompi käsitellä ja päästä ylitse.

    Hormonaalinen ehkäisy muuttaa naisen elimistön hormonitasapainoa ja vaikka pilleribisneksen isokenkäiset ja heidän enemmän ja vähemmän lahjomat lääkäritoverit kuinka sen kiistäisivät niin hormoneilla ON vaikutusta myös naisen henkiseen hyvinvointiin. Ei tokikaan kaikilla samalla tavalla, en ollenkaan väitä, etteivätkö pillerit toisille voisi sopia ihan hyvin. Mutta ne eivät todellakaan sovi kaikille.

    Niih. Sori kun tulin riehuun sun blogiisi! =) Mun hormonit kun jyllää ihan luonnonvoimin niin niistä ei aina tiedä mitä aiheuttavat. Kato kun meno ei ole sitä samaa tasaista tahmaa koko ajan. 😉

    1. Asiaa joka sana.

      Monta merkkiä kokeilin, mutta koska kaikissa kuitenkin samaa shittiä, ei käy mulle.

      Ja tuu riehuu toisteki 😀 !

  18. Sonia says: Vastaa

    Ei oo oikeita vastauksia tai oikeita kommentteja. Tässä elämäksi kutsutussa ihmeellisessä limbossa mennään kaikki vaan ja välillä tuntuu et keskipakoisvoima (no vittu joo, mulle ilmoitettiin lukiossa et sellaista asiaa ei ole vaan se on nimeltään liikkeen jatkuvuuden laki tjsp) heittää ulos limbosta pyörimään jonnekin aivan hukkateille. Josta sitten miettii, haluaako siihen limboon takaisin, ja onko muita vaihtoehtoja.

    Mulle sanottiin joskus, että oon todella rasittava kun siteeraan jatkuvasti pätkiä biiseistä. Tällä hetkellä, omankin elämän kanssa, pyörii mielessä erilaisia pätkiä, erityisesti tämä ja erityinen paino viimeisellä lauseella:

    rakkaus kovettuu ennen pitkää/joukoksi tyhjiä sanoja/rakkaus haalenee iltapäivään/tulee täyteen pieniä reikiä/rakkaus kävelee kaupan takaa/täydet muovipussit kourissaan/rakkaus raahaa imuria/yli kuluneitten kynnysten

    (Ja tän jälkeen täytyy todeta, että loppu biisistä ja loppu A.W. Yrjänän ajatuksenjuoksusta tuossa biisissä meneekin sitten taas jo yli hilseen.)

    1. Kiitos tästä 🙂

  19. nea says: Vastaa

    Jokainen hetki ja päivä on siinä mielessä ainutlaatuinen, että se ei enää koskaan palaa. Siksi ei pitäisi käyttää aikaa mihinkään muuhun kuin hyviin asioihin, sellaiseen tekemiseen, mikä tuntuu hyvältä sillä hetkellä tai aiheuttaa selkeästi hyvää tulevaisuudessa. Elämä ja ihmissuhteet on aina niin monimutkaisia, että ei niissä oikein kukaan voi varmasti toista neuvoa. Ihmisen on itse tehtävä valintoja ja oltava kuuntelematta muita välillä.

    Ei ole usein oikeita ja vääriä valintoja, on vaihtoehtoja. Ihminen taas on menneisyytensä summa, joten asioiden katuminen on turhaa. Eri valinta menneisyydessä olisi voinut tehdä ihmisestä ajan myötä ihan toisenlaisen, siksi katuminen tuntuu ristiriitaiselta.

    Mä olen jo aiemmin todennut epäilykseni ihmisen yksiavioisuudesta ylipäätään. Yhteiskunta, ihmiskunta what ever asettaa meille rajoitteita ja suosituksia yksityiselämänkin toteuttamiseen, vaikka ei tällaisia asioita voi yleistää. Vain osaa voit tietää, mikä tuntuu susta oikealta, ja tosiaan niitä oikeitakin vaihtoehtoja voi olla monta. Sä kuljet rohkeasti sun polkua ja älykkäät ihmiset sinne ympärillä tajuaa hyväksyä, tukea ja olla tuomitsematta tai säälimättä. Mä uskon suhun.

    1. Niinpä, tän kun aina muistais.

  20. Eipä edellisiin ole paljon lisättävää. Elämä ei aina mene niinkuin on suunnitellut (tai miten muut odottavat!), itse ne omat ratkaisut on tehtävä 🙂 Anna mennä vaan ja nauti elämästä!

    1. Yritän! 😀

  21. ami says: Vastaa

    Mä en oo pariin viikkoon kerennyt pahemmin lukemaan blogeja ja nyt kun tulin lukemaan sun postauksia läpi ja puhuit tuossa uusimmassa (ei se arvonta vaan se edellinen!) postauksessa jotain eroon viittaavaa, kieltämättä mullakin tuli sellanen ”voi ei, kamalaa :”(((”-ryöppy koska no, onhan erot nyt isoja juttuja ja mua aina jotenkin koskettaa varsinkin läheisten ystävien erot ja ilmeisesti ihan lähes tuntemattomienkin erot. 😀
    Sääliä en nyt sitten kuitenkaan jakele sullekaan, mitäs sillä tekee. Toivon kuitenkin, hmmm, onnea? Voimia? No, hyvää elämää tästäkin lähin! Noin pitkän suhteen jälkeen on varmasti hieman hukassa itsensä ja elämänsä kanssa mutta eiköhän ne asiat siitä ala selviytymään. Nimenomaan tuo tilanne kun seurustelu on alotettu vielä teineinä niin sitten aikuisiällä eron jäljiltä on varmasti hämärät fiilikset. Mullekin varmasti kävis niin jos joskus tuosta miehestä eroan, alaikäisinä kun ollaan alotettu. Kiitos kuitenkin tästä tekstistä, hieno kirjoitus ja rohkeeta jakaa se. Oot yks mun lempibloggaajista, täällä on niin erilainen fiilis kun missään muussa blogissa. Kiitos!

    1. Joo, itsellänikin oli tuossa jonkun aikaa, etten jaksanut/ehtinyt blogeja lueskella. Nyt oon taas yrittänyt, kivaahan se taas on. 🙂

      Joo, sekaisin tässä ollaan edelleen, mutta ihan hyvillä fiiliksillä kai kuitenkin. Kiitos kehuista, ihan punastuin. 😀

  22. Elli says: Vastaa

    Heitin haasteen!

    1. Jaiks!

  23. Pinja says: Vastaa

    Mau ihmetyttää kun täällä kovasti puhutaan siitä kuinka viimein sinkkuna saa tehdä mitä haluaa. Mä olen naimisissa eikä se estä mua syömästä aamupalaksi kymmentä joulupiparia, katsomasta yömyöhään telkkaria,lähtemästä opiskelijarientoihin, raahamasta kotiin lemmikkejä tai tuhlaamasta 3 euroa tummaan suklaaseen. Kaikki on meillä ainakin sovittavissa ja keskusteltavissa, ja mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään hävetä yöllisi näkkärikasojani kun töllötän frendejä kuudetta kertaa putkeen.

    Olen äimänä 😮

    1. Joo, olet täysin oikeassa. Kirjoitin näihin aikoihin myös postauksen, jossa hehkutin sitä, miten mahtavaa on olla sinkku. Siis että miten upeeta kun saa tehdä sitä mitä lystää. Vaikka seurustelen tällä hetkellä edelleenkin (nyt puolen vuoden ajan) tämän saman miehen kanssa, mietin vieläkin, miten ihanaa on asua yksin. Silti, sen edelliset n. 8 vuotta jonka asuin yhdessä exän kanssa, sain kyllä tehdä ihan sitä mitä halusin, kiitos siitä exälle, joka ei kyllä valittanut mistään. 🙂 En oikein ole koskaan tiennyt, olenko parisuhdeihminen lainkaan, ja tää on tälläkin hetkellä vakavassa harkinnassa.

    2. Mutta niin. Toi kevät ja kesä oli mulle aika rankkaa aikaa kaikinpuolin, ja tuli tosiaan täälläkin avauduttua asioista. Pitäis varmaan poistaa näistä postauksista suurin osa tolta ajalta, mutta toisaalta…tavallaan, vaikka ei ehkä sais, pidän blogiani myös vähän omana päiväkirjana. Tää koko vuosi on ollut aika sekava, ensi vuonna on pakko tulla ilosempaa tekstiä. 🙂

Vastaa