Ei mee hyvin Reiskallakaan

Joku jo ehtikin ihmetellä yhdessä aiemmassa postauksessani, että miksi Reiska oli vapun aikoihin viikon ajan nykyisen exäni luona. Syy siihen aika pitkälti oli, että Reiska ei enää viihdy kotona. Reiska taisi aika hyvin tottua siihen, että ihmisiä (eli palvelijoita) ympärillä oli kaksin kappalein ja nyt kun ollaan Reiskan kanssa kahdestaan, niin Reiska ei sitä niin vaan hyväksykään. Reiska on aika huonolla tuulella koko ajan ja valittaa erittäin äänekkäästi koko hereillä olonsa ajan. Exän mielestä syy tähän on se, että Reiska tykkäsi enemmän siitä kuin minusta ja sillä on ikävä. Mahdollista. Reiska on kyllä edelleenkin kiintynyt muhun aivan kuten ennenkin, mutta vaikka leikitään ja puuhataan yhdessä paljon, aika sen ulkopuolella käy sille pitkäksi. Ja mulla alkaa kohta mennä hermot.

Koska olen kesän aikana muuttamassa huomattavasti isompaan asuntoon, olen tottakai harkinnut Reiskalle kissakaveria. Venäjänsinistä olen halunnut jo kauan, ja kävinkin eilen ”ihan vain vilkuilemassa” pentulistoja. Mutta toisiko toinen kissa avun ongelmaan vai huutaako ne sitten vaan kuorossa? Ainakin se toisi lisää rahanmenoa, vaikka exäni sanoin ”voit hyvin jättää yhdet kengät kuussa ostamatta.” Tämä siis sellaisen miehen suusta, joka asuu tällä hetkellä vanhempiensa luona, ei maksa vuokraa ja ruokia ja saa hyvää kuukausiliksaa (joojoo, katkeraa tilitystä!) Kyllä joo, tottakai mulla on helposti varaa kahden kissan laadukkaisiin ruokiin ja eläinlääkärikustannuksiin. Myöskään hoitopaikkaa kahdelle kissalle mahdollisten matkojen ajaksi ei ole niin helppoa saada, kuljetuksista puhumattakaan. Mutta olisikohan Reiska kuitenkin onnellisempi kissakaverin kanssa?

Olen harkinnut myös enemmän tai vähemmän vakavasti Reiskan antamista perheeseen, jossa on muita kissoja ja ehkä lapsiakin, joista se tuntuu kovasti pitävän. Mutta voisinko todella luopua maailman ihanimmasta tyypistä? Ja pelkään, että se sitten annetaan taas eteenpäin, sitä en kyllä kestäisi. Ehkä me kuitenkin vielä yritetään yhdessäoloa. Ja ehkä Reiska tosiaan saa tässä joskus lähiaikoina kaverin…saa nähdä!

Mitä olette mieltä?

39 Comment

  1. Elä nyt sekota sen mirririevun nuppia viskaamalla sitä johonkin monilapsiperheeseen kolmen kissan kaveriksi..

    Tottakai se temppuilee,elämänmuutos silläkin menossa.Ei eläin tyhmä ole eikä tunteeton vaikka jotku (tunteettomat) näin väittävätkin.

    Rakkautta ja pitkämielisyyttä.Tiedän että jälkimmäinen joskus aika hankalaa hahmottaa arkeen..onhan minulla kolme lasta ja kolme kissaa!

    Jos suostuvainen kaveriin niin onhan siitä seuraa,voivat yhdessa vaikka tuhota niitä sun kenkiäsi ja soffakalustoa <3

    1. Nojoo, en mihinkään monilapsiperheeseen ainakaan! 😀 Mutta Reiska kyllä tykkää lapsista, ne on ehkä enemmän ”sen tasolla” 😀

  2. ami says: Vastaa

    Kyllä meillä Franzin suu hiljeni aika hyvin kaverin tultua taloon. Nyt taas kun kaveria ei ole ja pitää olla enemmän yksin (päivät kun ollaan töissä/kouluissa) niin huutoa tulee heti kun kotiansa astuu. 😀 Kannattaa harkita!

    1. Niin, veikkaisin että kaveri vois kyllä auttaa…

  3. ebeth says: Vastaa

    Mä otin toisen kissan vuoden ikäiselle kisulle kaveriksi kun yksi kissa alkoi liikaa hallita mun sosiaalista elämää. En malttanu lähtee töiden jälkeen mihinkään kun ajattelin, että kissaparka joutuu oleen puolet päivästä yksinään.
    Päätöstä en ole kyllä katunut, parin päivän alkukangertelun jälkeen kissat tulivat hyvin toimeen. Eivät ole mitään sydänystäviä, mutta leikkivät yhdessä ja ulkona ollessaan vanhempi pitää pienemmästä huolta.
    Tottakai kustannuksia tuli lisää, mutta kyllä kaikki on sen arvoista. Mun taloudellinen maailma ei romahda kahden kissan vuosirokotuksiin.

    Mutta niin, onhan jokainen kissa yksilöllinen ja voi olla ettei Reiska tulekaan toimeen toisen kanssa. Itse kuitenkin olen onnellinen, että otin sen riskin 🙂

    1. Reiskalla näitä eläinlääkärikäyntejä on ollut nyt useampia silmien takia, joten joutunut käymään hieman enemmän kuin vuosirokotuksissa. :/ Sekarotuisilla varmaan vähän vähemmän kaikkia vaivoja noin yleisesti.

      Ja niinpä! Mitä jos ei tulekaan toimeen?? Reiskahan tuli meille kasvattajalta jolla oli monta burmaa, sen jälkeen tavannut vain kaverin burman ja melkoista sähinää oli se.

  4. Kissaa ei kannata alkaa viskomaan paikasta toiseen, koska silloin niitä ongelmia vaan kertyy enemmän ja enemmän kissalle, eikä hoideta sitä itse asiaa vaan siirretään sitä. Kissakaveri on aina ihan paras juttu mitä voi olla kissalle. Alkuun sekin on hankalaa kun toinen on ollut se kingi talossa mutta kyllä ne sopeutuu ja Reiska on edelleen se kingi.

    1. Joo, en aiokaan. Enkä anna sitä nyt hetkeen hoitoonkaan kellekään. Exän vierailut tuntuvat vaan pahentavan tilannetta. 🙁

  5. Ruu says: Vastaa

    En kyllä pois antaisi, kaveria voisi harkita, ja voihan se olla että reiska siit’ rauhoittuu ihan muutenkin sitten kun muutatte, että kannattaa ehkä hetki venyttää vielä omia ja reiskan hermoja ja katsella miltä meno uudessa asunnossa näyttää ?

    1. Joo, ehdottomasti testaan uuden kämpän eka. En nykyiseen oikeen voi toista kissaa ottaakaan.

  6. LauraL says: Vastaa

    Älä anna vielä periksi! Ennemmin kaveri Reisalle kuin että annat sen pois. Ja aikaahan se kissakin tarvii toipuakseen muutoksista! Tsemppiä molemmille! 🙂

    1. Näinhän se on. 🙂 Kiitos!

  7. Minäkin oon täällä sitä mieltä, että kokeilla ensin miten elo sujuu uudessa kämpässä ja sitten voisi olla kissakaverin hankinta ihan vakavasti harkittavissa.
    Kärsivällisyyttä varmasti vaatii todella paljon ja ainahan on riski, ettei ehkä tule toimeen keskenään uuden kissan kanssa.
    Mutta jotenkin tuntuu, että leikkikaveri voisi olla aika hyvä juttu :).
    Mutta älä missään nimessä vielä luovuta, kyllä Reiska ajan kanssa toipuu tuosta muutoksesta :).

    Meillä taisi mennä jotain vajaa puoli vuotta ennen kuin tuo meijän vanhus hyväksyi penskan ja pystyivät nukkumaan edes samalla sohvalla :).
    Nykyisin ne leikkii ja kähisee keskenään, mutta myös pesevät toisiaan ja nukkuvat jopa muutaman sentin etäisyydellä toisistaan.
    Siirillähän oli vähän huonoja kokemuksia ennen kuin tuli meille, mutta siitä reilun vuoden takaisesta kissasta ei ole kyllä enää jälkeäkään (joka on hyvä asia). Ja Neffi on tosiaan penskasta asti sitten ollut (tosin eipä se mikään ”iso” vieläkään ole 🙂 ) ja hyvin suhtautunut, mitä nyt yrittää välillä muka isotella :).

    1. Niin, mitä sitten jos eivät tulekaan toimeen? 😮 Toista poikaa ajattelin, vai pitäisikö olla tyttö?

    2. Vastakkaiset sukupuolet tulee helpommin toimeen keskenään. Kahella poitsulla saattaa tulla riitoja kun toinen alkaa olla siinä iässä että alkaa haluta reviiriä itselleen ja. Kaikki selkenee aikanaan, kovasti tsemppiä, nää eläinjutut on aina rankkoja juttuja kun kuitenkin haluaa ajatella sen eläimen parasta 🙂

    3. Miekin oon sitä mieltä, että tyttö voisi olla parempi tuossa tapauksessa. Suurempi mahdollisuus, että tulevat paremmin toimeen sitten :).
      Ja mun käsittääkseni tyttö ja tyttö tulevat myös paremmin toimeen kuin poika ja poika, juurikin nuo reviirijutut.

    4. Anonymous says: Vastaa

      Edelliset kommentoijat on vähän hakoteilla, kissan laumadynamiikka menee juuri päinvastoin!

      Tyttö ja tyttö juuri tulee huonommin toimeen, naaras on aina lauman pomo joten kaksi naarasta suurella todennäköisyydellä taistelee kuningattaren paikasta.

      Kaksi kollia tulee yleensä hyvin juttuun, parhaiten tulee lauma jossa on yksi tyttö ja yksi tai ueampi kolli.

      Näin on kissa-asinatunijat opettaneet ja omasta kokemuksesta voin nuo allekirjoittaa (omia kissoja + monen kymmenen kissan ensikotina toiminut).

      Heti alussa näkee onko kissoilla toivoa tulla juttuun pitkällä aikavälillä. Jos ne on heti toistensa kurkussa ja karvat pöllyää -> ei toivoa. Jos sähinää ja murinaa on vaikka parikin viikkoa niin tod.näk. se siitä lutviutuu ajan kanssa ja kissat tottuu toisiinsa.

      Eipä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla tuleeko kissat juttuun keskenään 🙂

    5. Keljukainen says: Vastaa

      Mä suosittelisin kans poikakissaa kamuks Reiskalle. Itsellä on ragdoll veljekset ja kasvattaja oli sitä mieltä, et ehdottomasti pojat otat, jos kaksi kissaa haluat. Hyvin tulevat toimeen, leikattiin aika nuorina (ovat niin isoja, että saa leikata aikaisemmin, kuin pienempiä rotuja) ennen kuin tuli mitään ajatuksia reviiritaisteluista kummallekaan.

      Myös mun kaverilla on kaksi kollia, joista toinen oli jo aikuinen kun toinen tuli. Ja siellä kans tullaan hyvin toimeen.

      Jos muuten haluat testata Reiskan suhtautumista muihin kissoihin, meille voi tulla kokeilukäynnille! (Asutaan Larussa)
      (En siis oo hullu weirdo stalkkeri, vaan se sun veljen fb-kamu, joka bongas sut sen kommenteista 🙂

    6. Hmm, näinkö on? Poikakissoista kyllä tykkään kaikista eniten. 🙂 Mut mitäs sitten jos ne ei tulekaan toimeen? 🙁 Tosin kaipa kasvattaja ymmärtää ja suostuu kokeilemaankin…

      Reiska on ollut toisen burman kanssa tekemisissä, ja sähinäähän se tietenkin oli. Vaikeapa siitä on sanoa ja on kai aika kissariippuvaistakin.

      Hienoa että veljeni fb-kamu ilmoittautui! 😀

    7. Keljukainen says: Vastaa

      Se on mun ex-maikkitaiteilijaope 1900-luvulta, yhtä kiero huumorintaju yhdisti 🙂

    8. Joo kyllä se on maalia munkin naamaan laittanu niihin aikoihin ”muutamia” kertoja. 😛

  8. Anonymous says: Vastaa

    Suosittelen harkitsemaan vakavissaan sitä kissakaveria! Itselläni on myöskin burma, joka on osoittautunut varsin läheisriippuvaiseksi. Olisi vaikea kuvitellakaan sen pärjäävän ilman karvakavereitaan, kun ihmisiä ei valitettavasti ole aina seuraksi saatavilla.

    1. Burmat taitavat aika hyvin kaikki olla erittäin läheisriippuvaisia. :/

  9. nea says: Vastaa

    Hoitopaikka löytyy. Yhdelle tai kahdelle. Jos kaipaat hermolomaa niin apua löytyy täältäkin tarvittaessa 🙂

    1. Jee, kiva tietää! <3 🙂 Ja sinne Arabiaan kehtaa tulla sitten hoitaja ihan asumaankin…jos haluaa. 😉 On sen verran enempi (uutta) tilaa!

  10. Enpä ole ennen tainnut kommentoida, mutta nyt pitää kyllä (hiljaisena lukijana lukenut juttujasi). Itse mietin myös pitkään otanko kissakaveria kissalleni ja loppujen lopuksi uskaltauduin ottamaan. Vanhempi kissa jaksoi mököttää kuukauden minulle ja vältellä pentukissaa, jonka olin ottanut paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Pikku hiljaa kuitenkin tottuivat toisiinsa ja nyt ovat hyvät kaverukset keskenään 🙂 Leikkivät, juoksevat rallia ja nukkuvat yhdessä, jne. Välillä painitaan ja kinataankin. Ei ole kyllä kaduttanut yhtään toisen kissan hankkiminen vaikka vähän kustannukset nousivatkin niin on niistä toisilleen iloa (ja myös minulle ja avomiehelleni) ja ei tarvitse yksin olla 🙂

    1. Joo, eiköhän se mullakin siihen toiseen kissaan mene. Kiva kun jätit kommenttia! 🙂

  11. Nova says: Vastaa

    Komppaan muita, älä anna periksi vaan odottele josko Reiska tottuisi uuteen elämäntilanteeseen. Ja kissakaveri voisi olla hyvä ratkaisu =)

    1. Yli kuukausi jo odoteltukin… :/ Mutta niin, kyllä kissakaverista vois olla Reiskalle päiviksikin seuraa. Ja etenkin illoiksi, kun en ole kotona.

  12. Anonymous says: Vastaa

    Samaa mieltä: älä vaan laita kiertoon vaan hommaa ennemmin se kissakaveri 🙂

  13. Bijii says: Vastaa

    Feliwaystä voi myös olla hyötyä.
    Meillä toisen poitsun öinen vouhottaminen ja huutaminen tuntui hieman helpottavan, kun kyseinen vempele pistorasiaan ilmestyi.
    Saattaa myös auttaa mahdollisen uuden asukin sopeutumisessa 🙂

    1. Joo olen siitä lukenutkin. 🙂

  14. Arja says: Vastaa

    Ei kaikki kissat kaipaa/hyväksy kaveria 🙁 Ite jouduin kissalleni hankkimaan lapsettoman kodin, jossa ei muita eläimiä ole eikä tule. Se kärsi uusiutuvista virtsatulehduksita, vuoden sisään käytiin sen kanssa 15 kertaa el.lääkärillä, ei auttaneet antibiootit.
    Se stressasi ihan liikaa kun meillä on monta kissaa, jatkuvaa oksentelua + parantumaton virtsatulehduskierre. Vaihtoehtoina lopetuspiikki tai uusi koti.
    Kun sitä surutyötä luopumisesta tarpeeksi pitkään teki, niin pystyi siitä just ja just luopumaan. Onneksi löytyi ihana keski-ikäinen pariskunta, omat lapset jo isoja, ei muita eläimiä ja kisu pääsee pihalle niin tahtoessaan.
    Nyt on oksentelut taaksejäänyttä elämää, ei tietoakaan virtsatulehduksista.
    Vaikkei kissat suoranaisesti tappele, ovat nekin kuitenkin reviiritietoisia eläimiä.
    Toisaalta mein cornish rex rakastaa muita kissojamme ja koiraamme yli kaiken, sitä taasen olisi vaikea kuvitella yksineläjäksi eli omia persoonia ne kaikki on.

    1. VEIKKAISIN, että Reiska kyllä lopulta tykästyisi kissakaveriin, kun se on niin seurallinen ja menevä tyyppi. Mutta eihän kissoista kyllä tiedä koskaan.

  15. Nina says: Vastaa

    Voi Reiskaa 🙁 Kehtaavatkin väittää etteivät eläimet ymmärrä tällaisia elämänmuutoksia. Mutta ehkä se siitä pikkuhiljaa, jospa se vaatii vain aikaa? Vähän niinku meillä ihmisilläkin 🙂 Tosin onhan se inhottavaa jos toinen on selvästi onneton. Hankalaa. Mutta kuten muutkin on todenneet, jos uudessa kodissa ei ala homma skulaamaan niin ota ihmeessä sille sitten kissakaveri. Ja sitten minä tulen sitäkin katsomaan! 😀

    1. Joo, laitoinkin tossa jo alustavaa kyselyä ensi kuussa syntyvästä pentueesta… 🙂

    2. Ja tietty tuut! 😀

  16. Arja says: Vastaa

    Ei ne kokeilut taida olla kovin kannattavia, ei kai kissa tosta vain hyväksy muita kissoja ? Taitaa se olla sähinää ja tassutusta jonnin aikaa.
    Pentukissa taitaa olla helpompi hyväksyä joukkoon mukaan kuin aikuinen. Mut kyllä mein lauma otti Roosan hyvin vastaan ja se oli 10kk, kun meille tuli, riippuu varmaan tulokkaan luonteesta, onko se ärhäkkä vai alistuva yksilö.
    Mut jos viet kissasi kyläilemään paikkaan, jossa on kissa, veikkaan ettei ne heti kavereita ole, niiden ystävystyminen ottaa aikaa eli ihan eri asia jos teille tulee pentu, sen kanssa asiat luulis sujuvan ok 🙂

    1. Joo, niinpä. Harvemmin ovat kavereita samantien tai tulevat edes toimeen heti. Siksi en nää mitään järkeä lyhytaikaisissa kokeiluissa.

Vastaa