Jotain muuta

Hitto soikoon, että Intian reissu tosiaan taisi muuttaa mua. Enkä nyt tarkoita ikuisuuden kestäneen, hyvän parisuhteen päättymistä, vaan paljon kaikkea muutakin.

Melkeinpä joka päivä siitä lähtien olen ajatellut asioita eri tavalla, viimeisin hyvä esimerkki duunipaikalla tänään alkavat yt-neuvottelut (kuuden viikon päästä saatan olla työtön). Suhtaudun kuitenkin asiaan aika rauhallisesti ja tuossa eräs aamu työmatkalla mietin, että vaikka tässä nyt huonosti kävisikin, en sentään päädy kadulle roskia syömään. Tietenkään en potkuja halua, mutta en osaa olla mitenkään paniikissakaan. Vielä ainakaan. Eivätkä nämä suinkaan ole ekat yt:t ja tuskinpa viimeisetkään.

Ehkä tämä on nyt se odotettu potku persuksille?

Suorastaan yritänkin kovasti ajatella kaikkia asioita hieman eri tavalla kuin ennen. En ole mikään stressaaja ollut koskaan, mutta viimeistään nyt ajattelen kaikesta aika pitkälti niin, että asioilla on tapana järjestyä, joko hyvässä tai pahassa. En vaan jaksa ajatella asioita liikaa enkä oikeastaan mieti vielä edes huomista. Tämä on kyllä huonokin tapa ajatella, tällainen liiallinen huolettomuus ei taida olla oikeasti kovin järkevää. Ja ihmisiä ympärilläni tuntuu ärsyttävän, kun olen liian haluton sopimaan mitään tarkempaa mistään, enhän edes tiedä olenko enää huomenna elossa. Tai edes minuutin päästä. Olen ehkä turhankin kiintynyt elämään just tässä hetkessä miettimättä tulevaa sen kummemmin. Sekä ihanaa, että ärsyttävää. Pitäisi ehkä löytää jonkinlainen kultainen keskitie tähänkin.

Millä tavalla te elätte?

P.S. Hassua, vasta nyt huomasin, että naisella ylimmässä kuvassa on lakatut kynnet. En tiedä miksi se on edes hassua, mutta onpahan vaan. Tulihan toki häneltä ostettua viikon aikana banaani jos toinenkin.

16 Comment

  1. Minulla on ollut jo pitkään mottona juurikin tuo ”asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella”, ja niinpä se on aina myös mennyt. Yt-neuvotteluista ja organisaatiomuutoksista en ole suurempia stressannut (vaikka olisi ehkä pitänyt), olen ajatellut että jos se pahin on edessä niin se on alku jollekin uudelle ja mielenkiintoiselle. 🙂

    1. Näinhän se varmasti olisikin, mutta ääneen ei uskalla moista sanoa. 😀

  2. Mä yritän muistaa, just tuon, että asioilla on tapana järjestyä. Kuitenkin olen sen verran control freak, että ei ihan aina onnistu. Mul taitaa olla joku splitpersonality disorder – koska noi vaihtelee aika reippaasti.

    Mutta sen olen ainakin huomannut, että asioilla tosiaan on tapana järjestyä. Melkein aina.

    1. Jep, melkein aina. 😛

  3. Asiat järjestyy pitkälti sen mukaan miten paljo on itse valmis repiin selkänahastaan niiden eteen.
    Harvalla kultalusikkaa (tai ees hopeista) on näpeissä ko Tellukselle putkahtaa.

    Jos jää tuleen makaamaan niin perse siinä kärähtää ja ihan syystä.Ihminen on just ansainnu sen mihin näkee vaivaa ja on valmis tekeen duunia.Oli se ihan mitä vaan.

    Parasta on kai hakea itselleen sopiva tyyli elää jolloin voi olla onnellinen ja mahdollisimman stressitön.Jollekulle se on ylenpalttista loisimista tennarit homeessa mutta joku kokee yltävänsä parhaimmilleen haastavissa työtehtävissä ja puuskuttaen aina jaksamisensa rajoilla.
    Kiertäköön maailmaa ne joilla siihen hinku ja kasvattakoon metsämökissänsä penskoja ne joilla esiliina arkivarustuksen kulmakivi.

    Paskaa saa pyytämättäkin mutta kullan vuolentaan tarvitaan vähän vaivannäköä.

    1. Näinhän se usein on joo.

  4. Ikuisena pessimistinä mun on vaikea ajatella, että asiat järjestyvät, mutta koska olen saanut sen niin monesti huomata, niin vähitellen olen alkanut opetella luottamaan myös siihen :).
    Samoin olen alkanut (tai lähinnä yrittänyt) elämään päivä kerrallaan, sillä oikeasti ei vaan koskaan tiedä, tuleeko sitä huomista koskaan… Tähän ajatukseen sai itseni kääntymään erityisesti ystävälleni sattunut tapaus, kun hänen mies loukkasi jalkansa töissä ja siitä noin 3 viikkoa, niin hän menehtyi… Ystäväni jäi yksin 3 lapsen kanssa.

    Sitä vain huomaa kuinka pienestä kiinni tämä elämä on ja sen takia kannattaa tehdä kaikki haluamansa asiat heti, eikä vasta ”sitten joskus, kun on enempi aikaa/rahaa/parempi elämäntilanne”.
    Ehkä itsekin opin vielä joku päivä täysin tämän uuden ajattelutavan :).
    Eli mun mielestä tuo sun tapa ei ole ollenkaan järjetöntä, vaan itsekin eläisin niin, kunhan oppisin olemaan stressaamatta liikoja asioista :).

    1. Näin just!

  5. Kisu says: Vastaa

    Ollaankohan me samassa työpaikassa? Samat tiedot tupsahti tänään työmeiliin…

    1. En oo Maikkarilla ainakaan 😛

    2. Sä oot varmaan Outokummulla =)

  6. Kisu says: Vastaa

    Olen IT-alalla…

  7. Nonnu says: Vastaa

    Vaikka onkin todella latteaa ehkä todeta, että ”kyllä ne asiat aina järjestyvät”, niin se kulunut lause kyllä pitää aika pitkälti kuitenkin paikkansa.

    Itse olen (kummallista kyllä) oppinut viimeisimmän vuoden aikana rauhoittamaan itseni sellaiseen zen-tilaan monien asioiden suhteen. Olen todennut, että jos murehtii etukäteen, murehtii kaksi kertaa. Eli aivan turhaa.

    Mulla on työura katkolla ja jään nyt loppuvuodesta työkyvyttömyyseläkkeelle (määräaikaiselle tosin, mutta enivei). Hoitovirhe vei työkyvyn, mutta en mä sitä sen enempää nyt sure. Tilanne on mikä on ja nyt vaan pitää ajatella, ettei tämä ole kaiken loppu vaan ehkä jonkun uuden alku <3

    Ja aina jos ne omat murheet tuntuvat liian suurilta, voi ottaa perspektiiviä sillä, että varmasti on olemassa joku kenellä asiat ovat vielä huonommin. Silloin se oma elämä ei enää tunnukaan niin surkealta <3

    1. Joo, mutta pelkään jo vähän omaa zen-tilaani. 😀 Joskus vois vähän stressatakin…niin vois saada asioita myös aikaseks.

  8. Laura says: Vastaa

    Ääääh, intiakaipuu iski (taas) näiden kuvien myötä! Itsekin seikkailin siellä viime joulun aikaan ja niin kliseinen Intian tuliainen kun onkin niin kyllä sitä osaa arvostaa monia asioita ihan eri tavalla sen jälkeen:)

  9. Kyllä kelpais mullekin tavallaan tuommonen ajattelumalli ja elämäntapa. Tuppaan vähän liikaa olemaan semmonen kunnon stressierkki et pienimmästäkin vastoinkäymisestä hermostun ja murehdin sitä sit pienen ikuisuuden. Totta kai niillä asioilla on aina taipumus järjestyä suuntaan tai toiseen, mutku vielä kun muistais sen sillon stressatessa ja oppis vaan hengittelemään rauhassa ja olemaan kärsivällinen! :F

Vastaa