Tasan neljä vuotta sitten

5.11.2008 haettiin kotiin jotain aivan ihanaa, mun ihan ensimmäinen oma kissa. Eli siis Reiska. Reiska syntyi kesäkuussa 2008, mutta kuten Arskankin kanssa, Reiskakin tuli vasta vähän isompana poikana meille, sekin oli enää pentueesta jäljellä siskonsa lisäksi (niin kuin Arskakin). Hassua, että muistelen edelleenkin todella usein sitä päivää, kun haettiin Reiska Anjalankoskelta kasvattajan luota.

Vuokra-asuntoomme ei olisi kissoja saanut ottaa, mutta niin monta vuotta kissanhimoissa kärvisteltyäni päätin aika pikaisella aikataululla, kaverini burmaan tutustuttuani, että haluan kissan NYT ja haluan että se on rodultaan burma. Just tyypillistä mua, kun jostain innostun niin en pitkäksi aikaa jää jahkailemaan. Ja eipä siinä kovin montaa googlettelun tulosta tarvinnut, kun sopiva pentu oli jo tiedossa. Pennun hieman vanhempi ikä oli vain plussaa, sillä sen piti tulla toimeen kotona meidän kahdeksan tuntiset työpäivät, mihin pienempi pentu ei välttämättä olisi pystynyt. Ja tuntui muutenkin paremmalta idealta ottaa ”ei lemmikkieläimiä” -asuntoon vähän vanhempi kissanpentu.

Ja niinpä sitten kylmänä lauantaipäivänä ajeltiin Anjalankoskelle Reiskaa tapaamaan, kuljetusboksi tietenkin mukana, ihan vaan varmuuden vuoksi (niinpä niin). Aika keskeltä ei mitään löytyi omakotitalo täynnä burmia. Muistan ikuisesti, kun poikaystäväni istui isossa olohuoneessa nurkassa olevassa tuolissa hieman säikähtäneen näköisenä, kun burmakissat kiipeilivät sylissä, tuo kissoihin tottumaton. Ja kun katseellani jossain vaiheessa kysyin, että otetaanko me tämä Reiska meille niin sain vastaukseksi nyökkäisyn. Ja mukaanhan se sitten lähti.

Reiska oli helppo pentu, kotiutui ja sopeutui heti, rakastui meihin molempiin (okei, vähän enemmän poikaystävään, Reiska piti ja pitää mua edelleen vähän skitsona), oli aina ovella vastassa kun tultiin töistä, oli välillä rasittavankin kovaääninen mutta aina vaan niin ihana. Enpä juuri missään vaiheessa toista kissaa ihan kunnolla haikaillut, paitsi vasta sitten kun asiat alkoivat mennä pieleen.

Arskan myötä Reiska on muuttunut, siitä on selkeästi tullut vanhempi, viisaampi ja itsenäisempi. Se tykkää katsella Arskan säätämistä sen sijaan että itse enää jaksaisi jatkuvasti juosta pallojen perässä. Toki pari kertaa päivässä pojat juoksevat peräkanaa ympäri asuntoa ja siinä välissä vähän painitaan. Kissakaveri teki Reiskalle todella hyvää ja pelasti meidät molemmat. Ja on se kuitenkin edelleen se sama vanha ihana Reiska.

Tuohon linkkaamaani toukokuiseen postaukseen vastaankin nyt, että pojat eivät onneksi huuda kuorossa, Arska ei vielä ainakaan ole oppinut kovaääniseksi. Reiska huutelee huvikseen edelleenkin silloin tällöin, ja Arska naukuu aamulla nälkäänsä, mutta muuten on aika hiljaista. Kaksi kissaa tulee tottakai kalliimmaksi kuin yksi, hiekkaa kuluu enemmän, ruokaa tottakai, mutta mun ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut jättää niitä kivoja kenkiä ostamatta!

Reiska on rakas. <3

14 Comment

  1. Ruu says: Vastaa

    Awws 😀

    1. 🙂

  2. haa! luna tuli meille tasan vuosi sitten! vuosipäiväsamikset!

    kyllä kissanomistajuuden vuosipäivää pitää vähän juhlistaa, eli onnea vaan:D

    1. Oo, hauskaa 🙂

      Ei me mitenkään kai juhlisteta, kuten synttäreitäkään… 😛

    2. no edes henkisesti vähän 😀 esim kirjoittamalla blogipostaus aiheesta 😉

  3. Liisa says: Vastaa

    heippa! En olekaan ennen blogiasi lukenut mutta toinen kissahullu ilmoittautuu ja jää ehdottomasti seurailemaan! Onnea kissavuosipäivän kunniaksi!

    1. Kivaa, jää toki! 🙂

  4. Petri says: Vastaa

    Herra Reiska, Reiska-Herra!

  5. nea says: Vastaa

    Onnea vaan koko perheelle 😀

    1. Tattis!

  6. Nina says: Vastaa

    Ihku Reiska <3

  7. Ihana Reiska ja ihana Arska 🙂 On ne kissat vaan ihania, näin mä ainakin joka päivä itselleni selitän laskellessani kahteensataan kun pentu jyrsii TAAAS johtoja ja on TAAS levittänyt mullat ainoasta kasvista koko huushollissa 😀 Se ärsyttää Arskaa ja Elliäkin, mutta kyllä ne sitä sit hoivaakin yhdessä. Nyt on vaan just ne villeimmät ajat. I hope.

    1. No voi kuule ihan sama täällä. Arska on AINA JOKA PAIKASSA säätämässä ja tiputtelemassa kaiken lattialle, päivittäin kiroan. Ja jankutan itelleni, että kyllä se kohta siitä iän myötä rauhottuu. 😀

  8. Sara says: Vastaa

    Upea kissa!

Vastaa