Koirankusettamisesta

Rosan tultua taloon muistin taas, miten paljon epätykkään koiran ulkoiluttamisesta. Joskus dogsitteraikoina se oli kivaa, mutta sitä ei tarvinnutkaan tehdä niin kovin usein (ja siitä sai palkkaa). Ja olin kai vähän vinksahtanut muutenkin. Koska se on vaan yksinkertaisesti todella tylsää: samat tiet, samat koirankakat, sama kylmyys, sama tylsyys. Asiaa ei helpota se, että Rosa on oikeasti varmaankin ärsyttävin ulkoilutettavani ikinä. Rosa hidastelee itsepäisesti, pysähtyy rapsuttamaan korviaan noin sata kertaa keskelle tietä, yrittää syödä kaikkea mahdollista eteen tulevaa, kierii likaisessa maassa heti kun vaan silmä välttää…

Piristyn heti, kun vastaan tulee muita koiria. Usein kuitenkin omistajat repivät koiransa jo parin metrin päässä kauemmas, ettei nyt vahingossakaan mitään lähikontaktia toisistaan innostuneet koirat saisi, sehän olisi ihan kohtuutonta. Minähän menen Rosan kanssa innoissani tekemään tuttavuutta. Tosin viime aikoina olen oppinut lukemaan vastaan tulevia koirankusettajia tarkemmin, ja kiristän hihnaa jos näyttää siltä että kontaktia ei kaivata. Yleensä sitä ei kaivata, ja tylsyys senkun lisääntyy.

Onneksi mun ei tarvitse ulkoiluttaa Rosaa usein. Teen sitä kyllä erittäin mielelläni, kun poikaystävällä on pidempiä työpäiviä tai jumppailtoja, on mukavaa auttaa ja onhan Rosa kuitenkin vallan ihana. Teen sitä siis mielelläni pyynnöstä, mutta en hyväksy, jos mun menoja mun puolesta mietitään lenkitysten kautta, sillä Rosa ei kuitenkaan ole mun koira. Ja olen muuten ihan järkyttävän onnellinen, että en ole koskaan ottanut omaa koiraa! Ja vannotin poikaystävää lupaamaan, että toista koiraa meille ei tule koskaan. Lupasi.

Mutta meille on Rosan kanssa muodostunut tyttötiimi. Kun poikaystävä ärhentelee milloin mistäkin tyhmästä asiasta Rosalle, minä puolustan. Minusta on ihan ymmärrettävää, että jos ruokaa tippuu lattialle, se pitää heti siivota, ja koska Rosa ei osaa käyttää rättiä, se käyttää kieltään (ja on aina ensimmäisenä paikalla). Ja onhan astianpesukoneessa olevat likaiset astiat ihan fiksua esipestä sen kielen avulla. Ja sitten kun puhutaan sellaisesta kesälomasta, jossa Rosa ei muka olisi avustamassa mm. näissä askareissa päivittäin, niin ei tule kuuloonkaan.

Tykkäättekö te koiran ulkoiluttamisesta tai teettekö sitä edes? Millainen karvaturrikka löytyy hihnan toisesta päästä?

22 Comment

  1. Elisa says: Vastaa

    Voi, mä en oo muuta tehnykään varmaan ku ulkoiluttanut koiria elämäni aikana 😀

    Kannattaa jo kaukaa huutaa vastaantulevalle koiranulkoiluttajalle, että saisko koirat kohdata. Näin yleensä ne tympeimmätkin suostuu, kun kysytään lupa ensin 🙂 Mä en nimittäin uskalla päästää hoitokoiriani haistelemaan toisia, koska en tiedä miten se reagoi toisiin koiriin. Esimerkiksi nartut voi välillä olla aggressiivisia toisilleen tai muuta vastaavaa eikä sitä huomaa ennen kuin käy köpelösti.

    Kannattaa myös välillä vaihdella lenkkejä! Koirakin piristyy ja lähtee ihan uudella innolla liikkumaan. Ja jos pääsee metsäpoluille kävelemään tai koirapuistoon, niin se vasta onkin kivaa 🙂

    1. Elisa says: Vastaa

      Kun koirat kohtaa hihnassa, niin varovainen kannattaa olla myöskin sen takia että koira ei halutessaan pääse pakenemaan -> saattaa hyökätä, kun ei pääse ahdistavasta tilanteesta pois.

    2. Jaa noinko se toimiikin, että kannattaa huikata ensin…hmm. Testaan tätä!

      Onhan tässä vieressä ranta ja rantatiet, mutta vielä sinne ei oikein viitsi mennä näillä keleillä. Kunhan lumet sulaa ja kakat vähenee niin sitten! Talvella vähän ankeeta täällä kun ei oikeen mihkään kunnolla pääse. 🙁 Eikä oo koirapuistojakaan lähellä.

  2. No sellanen 198 cm,tummaturkkinen.
    Mulla on hihnan päässä siis puoliso.

    1. Hehheh

  3. Liina says: Vastaa

    Oman hihnan päässä on kompakti russeli (nk. Frasier-koira). Oon kasvanut koiraperheessä ja nyt koira on vähän niinku mun ydinperhe, ja mulla tulee varmasti aina olemaan koiria. Joka aamu, iltapäivä, ja ilta painetaan lenkillä, välillä tympäisee kyllä samat reitit mutta kunhan kesä tulee niin voi taas vähän varioida reittejä, ja talvella taas pystyi juoksuttamaan jäällä koiraa. Mutta ikinä mua se varsinainen lenkille lähtö ei harmita, se on itsestäänselvyys. On oikeesti parasta tempaista ennen työpäivää reipas aamuaerobinen koiran kanssa 🙂

    Minäkään en lähtökohtaisesti tykkää että jokaista vastaantulevaa lajitoveria pitäisi haistella, koska en halua totuttaa koiraa siihen. Lenkit on liikkumista varten ja toisten koirien kanssa leikitään sitten erikseen, mieluiten niin että koirat voi olla irti. Eikä ikinä voi olla varma, miten vieraat koirat toisiinsa suhtautuu, ja oishan se ihan hirveetä jos jotain sattuisi. Helsingissä asuessa huomasi että tätä etikettiä noudatettiin huomattavasti paremmin, täällä vähän ”pohjoisemmassa” mennään hihna pitkällä ja sit huudetaan perästä ”onko se tyttö vai poika” kun koirat on jo ihan kuonokkain. Itse asiassa Ruotsissa ollaan lanseerattu keltaisen rusetin laittamista hihnaan sellaisille koirille, jotka ei halua nuuskutella hihnassa, niin että vastaantulijat tietää pitää sopivan etäisyyden. Sama idea siis kuin potkivien hevosten punainen rusetti hännässä, minusta ihan fiksua.

    1. Toi rusettijuttu kuulostaa kyllä tosi nerokkaalta!

      Mutta sulla oli kyllä tossa pointti, jota en tällaisen hieman iäkkäämmän ja hitaamman neidin kanssa tullut ajatelleeksi. Vauhti kun ei enää ajoittain päätä huimaa, niin eri tavalla suhtautuu vastaantuleviin koiriin ja lenkkeilyyn muutenkin. Ja tietenkin juoksu/pyörälenkillä olevat on asia erikseen.

      Mulla oli aikoinaan hoitokoirana labbis, joka pelkäsi ihan älyttömästi muita koiria. Sillon muistan harmitelleeni etenkin vapaana kulkevia koiria (harvemmin nykyään kyllä moisia vastaan tulee…).

  4. Anonymous says: Vastaa

    Heh tunnistin itseni tosta hihnan tiukkaajasta kun vastaan tulee muita koiria! Mutta mulla on tällainen varhaisteini-ikäinen itsestään epävarma remmiräksyttäjä, jota koitan kouluttaa ohittamaan koirat nätisti suu supussa, ja ehkä joskus koittaa sekin päivä kun ollaan sillä levelillä että pystytään moikkalemaan muita dogeja hihnassa 🙂 Mut näin alkuun ois hyvä että se oppis ignooraamaan muut koirat lenkillä ja keskittymään kontaktiin… Voi kun Rosa vaikuttaa just sellaselta lepposalta lenkkitoverilta! <3

    1. Jep, kuten tossa edelliseen kommenttiin kommentoinkin, mulla oli just tällainen tapaus ennen hoitokoirana. Joten ymmärrän toki, jos ei joku koiraansa lähelle päästä. Välillä vaan harmittaa, jos koirat niin innokkaasti haluaisivat tutustua eikä kummallakaan kuitenkaan tunnu olevan mikään kiire ja heti revitään pois. Mutta voihan näissä tosiaan olla syynsä takana juu.

  5. Roosa-kaima says: Vastaa

    Kyllä mä pääsääntösesti tykkään karvakuonon (6 vee vehnäterrieri) kanssa lenkkeilystä! Kunhan on vaan radio mukana, tänäänkin meni tunnin lenkki mukavasti sm-liigan finaalipelejä kuunnellessa..heh 😀

    Kyllä sen tuolla reissuissa ilman koiraa huomaa miten sitä lenkkikaveria kaipaa..!En mä itekseni tuonne lähtis todellakaan päivittäin jotain lenkkiä kiertämään.. Että ainakin mun kohdalla pätee hyvinkin se että koira on motivaattori lenkkeilylle 🙂

    Musta on vaan kiva että taloudessa on ekologinen imuri, ei tartte ainakaan alentua nostelemaan jotain kaalin paloja lattioilta kokkauksen tiimellyksessä.. 😉 Toisaalta toi pässi vetää kaikki ”ihanat eväät” (=kerran jopa ihmisen paskaa paperiin käärittynä) tuolta teidenkin varsilta ja metsiköistä ellei oo tarkkana..
    Muutamat kerrat onkin ohikulkijat saanu ihmetellä kun mulla on käsi rannetta myöten koiran kurkussa millon minkäkin kanelipullan perässä.

    1. Vehnikset on ihania, mulla oli hoitokoirana semmonen aikoinaan. 🙂 Rosan kohdalla toi ekologinen imuri toimii kyllä täydellä teholla niin sisällä kuin ulkonakin.

  6. Anonymous says: Vastaa

    Meillä hihnan päässä ulkoilee kissa, ja se vasta hermoja raastavaa onkin. Joko istutaan paikallaan ympäröivää maailmaa ihmetellen tai liikutaan täysin sattumanvaraiseen suuntaan (tarvittaessa myös ylös) vaihtelevalla nopeudella. Ja toki ”rähistään” kulkureitille osuville kissoille, koirille ja pikkulapsille 🙂 Mutta pakko se on välillä ulos mennä, kun toinen siitä niin kovasti näyttää kuitenkin nauttivan, joka päivä järjestää ainakin pari huutokonserttia ulko-ovella ja säestää ovea raapimalla. Huomaa heti kun joku on lähtöä tekemässä, oli sitten omaa kotiväkeä tai vieras, ja istuu valmiina ovella odottamassa. Ja luikahtaa kyllä perässä rappukäytävään, jos silmä välttää eikä ovi painu tarpeeksi nopeasti kiinni.

    Ja minä kun nautin kissaa hankkiessa juuri siitä ajatuksesta, että eipähän tarvi kylminä ja märkinä päivinä viettää yhtään ylimääräistä aikaa pihalla…

    1. Hmm pitääkin viedä Arska ilmojen lämmittyä vähän ulos käppäilemään. Reiska ei tykkää, saa nähdä oisko Arska rohkeempi.

  7. Myy says: Vastaa

    Hehe, mä luulin otsikon perusteella, että tässä mietitään miten koiraa voi kusettaa.. 🙂 Siis huijata.

    Pienen hoitorääpäleen kanssa yleensä tiukennan hihnaa, enkä anna sen tehdä tuttavuutta. Se viekas kettu kun näyttää iloiselta ja kiinnostuneelta siihen pisteeseen asti, että nenät kohtaa. Sitten ulkokuoren alta paljastuu totuus eli kiukkuinen vanha mummo. 😀 Isompien hoitopuikkonokkien kanssa antaa kyllä aina nuuskia, kun vastaavaa reaktiota ei tule.

    1. Hehe 😀

  8. Anonymous says: Vastaa

    Minusta on ihanaa ulkoilla koiran kanssa. 🙂 Se on vaan jotenkin paljon kivempaa kuin yksin. Toki joskus ei huvittaisi lähteä lenkille esim. pitkän työpäivän jälkeen, mutta kun saa aikaiseksi lähteä, niin kyllä siellä virkistyy. Kannattaa myös satsata kunnollisiin varusteisiin. Itse ostin talveksi kevyttoppapuvun (tuulen -ja vedenpitävä) ja kevääksi/syksyksi kuoripuvun. Myös koiralle hommasin kurahaalarin. En käsitä miten olen aiemmin pärjännyt ilman niitä! Esim. talvella ei haitannut yhtään, vaikka tuuli ja satoi lunta vaakasuorassa.

    Itse en anna koirani tutustua hihnassa muihin koiriin sen takia, koska se intoilee niiden perään. Jos sen antaa kerran haistella hihnassa, se jää vinkumaan sen koiran perään ja yrittää tämän jälkeen vetää kaikkien koirien luo. On helpompaa, kun aina on samat säännöt. Näin koiran ei tarvitse ottaa kierroksia siitä, saako vastaantulijaa haistella vai ei. Toisten koirien kanssa leikkiminen tapahtuu vapaana ollessa, ei hihnassa. Lisäksi koirani ollessa pentu ihmiset tuppautuivat kysymättä koirineen tutustumaan ja aika moni koira yrittikin yllättäen käydä pentuni päälle. Lisäksi hihnat sotkeutuvat helposti ja tästä voi seurata jopa tappelu (varsinkin uroksilla). Ei siis kannata suuttua/pahoittaa mieltä, jos vastaantulija ei halua koirien tutustuvan. Yleensä siihen on jokin järkevä syy.

    1. Joo, ymmärrän kyllä. Se nyt vaan oli lisäyksenä siihen tylsyyteen 😀

  9. Anonymous says: Vastaa

    Hei, ehkä kannattaa ensin lueskella ihan koirakirjoista yms miten kannattaa koiria tutustuttaa esim. lenkkitilanteissa toisiinsa ja sitten vasta huudella kun muut ei päästäkään koiraa tervehtimään miehesi koiraa suinpäin…

    oon jo hetken blogiasi lukenut ja sinusta tulee hieman kylmähkö kuva monissa asioissa.

    kivaa kevättä! menkää koirapuistoon jos koirakontakteja kaipaatte!

    1. Joo arvelinkin tän tekstin julkaistessani, että olis pitänyt kirjottaa tohon kohtaan lisää vielä pitkät pätkät, joita olen sitten yrittänyt kommenteissa vähän paikata/ottaa takaisin. Usko pois, ne koirakirjat on kyllä luettu! Vaik ei ehkä uskois.

      Kivaa kuulla, että blogissani annan siis itsestäni just oikeen kuvan! Pelkään usein antavani ihan vääränlaisen. Kylmähkö olenkin.

      Koirapuistoon pitäiskin mennä, se on vaan tossa vähän pidemmän matkan päässä ja Rosa on jo vähän vanhempi rouva eikä jaksa niin kovin pitkiä lenkkejä. Mutta ratikan kautta vois onnistua.

  10. Näin ikivanhan koiran omistajana pystyn tosi paljon samaistumaan tohon lenkkien tylsyyteen. Siinä misssä ennen Viton kanssa paineltiin pitkin maita ja mantuja hetkeä levähtämättä, nykyään haistellaan lähikadun joka ikinen kivi ja oksa ja pissa ja kakka ja kökki…todella rasittavaa, mutta minkäs teet kun toinen on niin saakelin vanha. Koitan tolle rassukalle tehdä pissatukset ja mahdollisimman helpoksi ja räpellän yleensä kännykkää siinä samalla etten tylsistyis aivan tyystin kun karvanassu haluaa haistella yllä mainittuja objekteja kuudetta kertaa. Se on hänen päiviensä ilo. Sisällä sitten välillä ihan riehutaan vaan suurimman osan ajasta tuo papparainen nukkuu mamin työhuoneessa ja kuuntelee kun mami tekee töitä :).

    1. Niin, olisi ehkä pitänyt tässä postauksessa muistuttaa, että Rosa on 12 vuotta ja vaikka ikäisekseen tosi virkeä rouva, niin ei se meno lenkeillä päätä huimaa. Jos olisi nuori ja meneväinen koira, niin voisin jopa juoksemisestakin innostua (ohoh).

  11. mulle on jäänyt ikävä koiran kanssa asumista kyllä. viimeksi olin saman katon alla bretagnelaisen bassettiherran kanssa kun asuin jonkun aikaa vanhempieni luona saatuani äkillisesti kenkää eksän asunnosta. siellä sitten viihdyinkin aika kauan eikä vähiten pentti-koiran takia. laihduinkin kuusi kiloa ihan vaan lenkkeilyn ilosta. teen kotoa päin töitä ja sellainen kusimutkan pituinen ulkoilutauko pari kertaa päivässä rytmittää mukavasti päivää jossa muuten ei ehkä olisi säännöllisiä kahvipausseja sun muita. pentti on kauhean innokas tutustumaan toisiin koiriin ja jodlaa onnettomana jo kaukaa jos ei pääse haistelemaan. täälläpäin kyllä aika rennosti ihmiset suhtautuu tutustumiseen. oon yrittänyt koiralle jotain tapojakin opettaa esim siitä että toisen hurtan voisi myös ohittaa ilman ylimääräisiä kohtauksia mutta siinä kohdassa menee vaivannäkö aika pitkälti hukkaan, kun seuraavana lenkitysvuorossa on jompikumpi vanhemmista, joille tällaiset koulutustarpeet ei oo ihan samassa tärkeysluokassa 😀

    kyllä meille tulee vielä omakin bassettipoika joskus. ei ihan vielä mutta joskus sitten. ja se poika oppii sitten vähän kulkemaankin niinku kaupunkilaiset ikään.

Vastaa