Totuus

Vuosi ilman hampurilaisia! Jes! Ajattelin aiemmin tehdä tästä ihan vaan simppelin tuuletuspostauksen näinkin ihmeellisen asian kunniaksi, mutta eräs Anonyymi muutti aikeitani. Ano kun jätti hyvän kommentin aiempaan postaukseeni: ”Sä jotenkin hirveesti alleviivaat tota ettet syö mitään ”epäterveellistä.”

Hassua, sillä olin juuri pari päivää aiemmin huomannut saman: huomaamattani nykyään tosiaan alleviivaan muka terveellistä syömistäni blogissani. Tai ehkä jotenkin alitajuisesti yritän kannustaa muita siihen. Tai sitten vaan säälittävästi yritän uskotella itselleni että edes joskus onnistun, sillä ehei, en todellakaan syö mitenkään terveellisesti. Pyrin siihen jatkuvasti, mutta ei, eieieiei, rakastan ihan liikaa herkkuja, että mulla itsekuri riittäisi olemaan täysin ilman niitä.

Syön irtokarkkeja viikottain, vähintään kerran viikossa. En pysty elämään ilman. Käyn usein elokuvissa ja sinne nyt vaan on saatava se 200 g irtokarkkeja. Rakastan myös yli kaiken kaikenlaista pullaa ja kakkuja ja leivoksia, mutta niitä en kyllä anna itseni ostaa kuin vain erityistapauksissa ja joskus kylässä, koska muuten söisin niitä jatkuvasti. Valitettavasti äitini osaa leipoa ihan hirveän hyviä juttuja (pääsiäisenä söin äipän tekemää ihanaa rahkapiirakkaa).

Jäätelö on myös hillittömän hyvää. Ennen en tykännyt yhtään Ben&Jerry’sistä, mutta pääsiäisenä erehdyin ostamaan sitä (oli tarjouksessa!) kaksi purkkia ja no, muutin mieleni. Nykyään siis uppoaa kaikki ällömakeakin. Sokeritonta (eli makeutusaineella pilattua) jätskiä ostan joskus kotiin ja vaniljajäätelöä menee kesäisin mansikoiden kanssa, nam!

Mä kyllä kovasti YRITÄN olla nykyään syömättä hirveästi makeaa, koska siitä tulee vaan väsynyt ja huono olo. Lisäksi sen maagisen 25 vuotta täytettyäni herkuttelut myös näkyvät mulla helposti etenkin reisissä ja vyötäröllä ja mulle tulee myös todella helposti selluliittia. Nuorena pystyin kyllä syömään ihan mitä vaan ja miten paljon vaan, en lihonut. Nykyään tilanne onkin sitten aivan päinvastainen. Pidän mieluiten sen yhden karkkipäivän viikossa, sillä jos annan itselleni luvan syödä karkkia vapaammin, syön sitä päivittäin. Todistettu on.

Oikeastaan ihan kunnolla jumppailusta innostuttuani olen saanut syömisiänikin kuriin. Kun itseään rääkkää tuntikaupalla viikossa, ei edes tee mieli syödä jatkuvasti epäterveellisesti. Tai no, ehkä tekee, mutta tuntuu turhalta käyttää niin paljon aikaa liikuntaan, jos ruokavalio on ihan päin helvettiä. Ja oliskohan muuten yhtäkään jumppatuntia, että en miettis vähintään kerran sen aikana, että NYT jätän kaikki herkut elämästäni…mutta haha, niin varmaan. Ei tule onnistumaan.

Kyllä siis syön herkkuja, edelleenkin liian usein. Yritän jatkossa olla erityisesti alleviivaamatta sitä täällä mitenkään tai jos näin teen, niin voitte vaan ajatella, että nyt se sika valehtelee.

Miten usein te herkuttelette? Millä?

P.S. Ylpeänä kuitenkin voin kertoa, että en oikeasti käy enää hampurilaisella tai pizzalla. Pastaakin syön vain harvoin. Ravintolassa pyrin valitsemaan edes vähän terveellisemmän vaihtoehdon. Ja näistä kyllä saankin olla ylpeä, koska ennen oli aivan toisin.

37 Comment

  1. Taru says: Vastaa

    Mä oon koukussa colaan… ja sipsejä tulee syötyä kans aika usein… ja ku lopetin tupakoinnin, oon ruvennu syömään suklaata… ennen en ees tykänny siitä… ja nyt 2 kk sairaslomalla oltuani ne on kaikki ilmeisesti pysyvästi asettunu mun vyörärölle…

    1. Mä en ole oikein suolaisten herkkujen perään koskaan ollut. Popcornit ovat kyllä ihan hyviä, mutta ei mitään pakko saada -osastoa, niinku karkit. Sipsejä tekee mieli vaan siiderin kanssa. 😀

      Limukoukussa olin mäkin ennen mutta siitä onnistuin vieroittautumaan, nykyään juon light colaa sillon tällön.

      Mutta näinpäs tossa mainoksen Malacon suklaapoppareista, vois ehkä testata! 😀

  2. Ruu says: Vastaa

    Mä olen aina siskolleni sanonut että leffaan meneminen on aikuisen ihmisen tekosyy mättää karkkia kitaan niin paljon kun kehtaa 😀 nimim yleensä se pussi on niin iso että puolet tulee kannettua kotiin kun leffan aikana jo vähän etoo 😀

    1. Heh, leffaan meneminen muuten ON ihana tekosyy syödä karkkia pari tuntia putkeen! <3

  3. Elisa says: Vastaa

    Mä olen kohta ollut vuoden ilman karkkia. Ja mainostan sitä kyllä kanssa vaikka kuinka paljon 😀 Varsinkin, kun joudun perustelemaan juhlissa tai leffaillassa miksen syö suklaata. Ennenhän mulla meni monta levyllistä viikossa.

    Pitäisi varmaan ruotia tätä ihan bloginkin puolella, kun tämä ”lakkoilu” on vaikuttanut aika dramaattisesti ihoni kuntoon. Saan enää todella harvoin kipeitä ihonalaisia finnejä ja iho tuntuu muutenkin voivan paremmin kuin jatkuvalla suklaakuurilla.

    1. Siis minuahan ei muiden terveellisyysmainostukset haittaa lainkaan, päinvastoin. Jos siis ovat oikeasti totta, mun tapauksessa eivät ole! 😀

      Olin kyllä itsekin aika pitkällä herkkulakolla viime vuonna, mutta en oikein muista ihovaikutuksia…

  4. Mä olen kanssa huomannut, että puhut paljon terveellisestä syömisestä ja kahvakuulailusta 😛 Mua ei haittaa ollenkaan, sillä itsekin yritän nyt elää edes hieman terveellisemmin. Helpompi ja kivempi sitä on kertoa, että ”JES, en syönyt karkkia viime kuussa” kuin että ”mätin tänään Hese-aterian naamaan”. Eli siis ehkä mä vaan olen aina ajatellut, että ei ne blogitekstit ole täysin oikea kuva toisen elämästä 😀 Ei kaikkea muutenkaan tule blogiin kerrottua 😀

    1. Niin, kyllähän blogi elää omistajansa mukana. Vielä pari vuotta sitten täällä pyöri kakkujen kuvat, nyt vaan kahvakuulat. 😛 No ei nyt sentäs. Ja joo, en tosiaankaan kuvaile tänne jokaista syömääni karkkikasaa…

  5. Mua ei haittaa ollenkaan myöskään sun kahvakuulailut ja terveelliset syömiset, mun mielestä se on lähinnä todella mielenkiintoista 🙂

    Mä itse pidin aika tiukkaa kontrollia syömisistäni alkuvuodesta, mutta mitään ei tapahtunut. Ja sitten kun aloin syömään enemmän ja suurinpiirtein mitä vaan haluan (kohtuudella) niin kappas vaan tuloksia alkoi tulemaan heti. Välillä syön jopa tumaata suklaata treenin jälkeen (luin myös että kaakao (maitoon tehtynä) on paras palautusjuoma ikinä.)) jos ei nyt mitään hedelmää satu olemaan lähettyvillä. Se on se 80-20… Yleensä kunnon herkuttelut sijoittuu viikonloppuun terv. söin pääsiäisen aikana puol kiloo karkkii 😀 Ja oli ihan törkeän hyvää.

    1. Mä oon nyt kovasti innostunut lukemaan erilaisia kuntoilu/treeniblogeja, niistä saa inspistä ja vinkkejä syömisiinsä jne.

      Mä edelleen etsin itseäni syömisteni suhteen.

    2. Voitko vinkata mitä blogeja, kun mä en oo oikeen löytänyt mitään, mitä jaksaisin lukea kyrpiintymättä kovinkaan kauaa.. 🙂

    3. Steffit: http://www.steffit.com

      ja

      Baniina: baniina.blogspot.fi

      ainaskin!

  6. Aino says: Vastaa

    Mulla on vähän sellainen mentaliteetti, että kaikkea voi syödä, kunhan ei syö liikaa 😉 Eli oikeastaan joka päivä tulee vähän herkuteltua, en vaan ikinä vedä kerralla mitään herkkuövereita. Eipä sillä, tiedostan kyllä että voisi sen herkuttelunkin vetää minimiin, siis tyyliin yksi karkkipäivä viikossa, mutta eipä oo ainakaan vielä onnistunut.

    Terveellisten elämäntapojen hehkuttaminen tai niistä puhuminen ei ole lainkaan paha asia, päinvastoin! Motivoi vaan itseäkin sinne salille enemmän ja jättämään herkut kaappiin 😀

    1. Niin, joillakin tommonen toimii, mulla oikeen ei. Mieluummin syön enemmän kerrallaan mutta harvemmin.

      Myönnän itsekin, että mun postausten sävy on ollut turhankin sellanen, että en muka söisi mitään epäterveellistä ja olen tosi ylpeä siitä. En oo sitä ihan niin tarkottanut.

  7. Minna says: Vastaa

    Mä olen läski ja syynä se, että en osaa kontrolloida itseäni, kuin kausittain (lue: kun on pakko laihduttaa). Itsehillintäni on olematon. Oli sitten kyse herkuista, shoppailusta… no alkoholin käytön kontrolloin täysin. Jotain hyvää siis on tapahtunut minulle vuosien saatossa. 😀 Pahinta lihomiseni kannalta on synnytyksen jälkeinen aika ja kotiäitinä oleminen. Tiedän, että työelämään palatessani jokunen kilo katoaa itsekseen.

    Kun katsotaan sanakirjasta ”jojottelija”, niin siellä näet minun kuvani. 😀 Olen klassinen ja krooninen jojottelija. Joskus laihdutan 10-20 kiloa ja sitten elämässä tapahtuu muutoksia ja lihoan tappavan tasaisesti takaisin siihen missä olin.

    Ihan kiva, kun hehkuttelet terveempää elämäntapaa, sillä se voi potkia minuakin persuksille. 😉 Minun pitäisi oikeasti muistaa syödä säännöllisesti, eikä aloittaa illalla mättämistä, kun tuntuu, että olen pohjaton kaivo. Mä tiedän miten, mitä ja milloin pitää syödä ja tehdä, mutta… juurtuneita tapoja on vaikea muuttaa, vaikka haluaisi. Se vaatii sitä tahdon lujuutta.

    1. Mullakin oli ennen todella huono itsehillintä, siis ihan TODELLA HUONO. Mutta sitäkin voi oikeasti opetella! Se hyvä olo pitää ensin ees hetkeks saavuttaa, jotta siihen vois jäädä koukkuun.

      Mutta oon myös sitä mieltä, että kyllä pitääkin välillä herkutella. En edes halua sellaiseksi, ettei mitään voisi syödä koska menevät suoraan vyötärölle (koska niinhän mun tapauksessa tapahtuu, heh). Ja sillon kun herkutellaan, ei ajatella tommosia juttuja. Mikään ei oo nuivempaa kun ihminen joka syö kakkua ja samalla harmittelee ettei pitäis. Argh.

  8. Sissi says: Vastaa

    Mulla alkoi alamäki kun täytin 30v, siihen asti sai syödä mitä tahansa ja vaikka kuinka paljon ilman, että se näkyi missään. Ensin luovuin kakuista (rakastin kakkuja!) ja viimeisimpänä olen kahden kuluneen vuoden aikana jättänyt pois lähes kaikki ns. roska- ja noutoruoat. Toki joskus saatan sallia itselleni kunnon karvakäsipitsan mutta sitä tapahtuu siis ehkä pari kertaa vuodessa. Syön lähes yksinomaan ns. kotiruokaa mutta siihen kuuluu kyllä pastat, riisit ja perunat sekä kermaiset kastikkeet. Ei se mitään kevytruokaa ole todellakaan mutta kaikesta en halua luopua.

    Ostan tosi harvoin kotiin pullia ja herkkuja mutta leivon jonkin verran. Minulla on kaksi mässy-kompastuskiveä joita en oikein voi välttää: salmiakki ja sipsit. On paljon helpompaa olla ilman makeita kuin suolaisia nameja. Jos pääsisin näistä, painokin saattaisi pysyä paremmin kurissa mutta tosiasia on, että elämä olisi aika mautonta. Niinpä valitan ja raahaan mukanani reilua kymmentä liikakiloa jotka tulivat kun lopetin tupakanpolton reippaat 2v sitten. Painoindeksini on vielä normaalin rajoissa mutta löllöä kyllä riittää. Inhoan sitä ja inhoan olematonta itsekuriani. Eipä tee mieli katsoa peiliin. Yyh.

    1. Heh, joo, tuntuu että monilla on se joku juttu, josta ei vaan voi luopua, mulla just irtokarkit. Kaikkea muutakin voin himoita, mutta se menee ohi. Jos herkuttelen, on valintani ne karkit.

      Ja hei, kesään on vielä aikaa…! 😉 (Tiedän, ÄRSYTTÄVÄÄ!)

  9. Vannon pizzojen ja sipsien nimeen. Syön niitä kerran viikossa, mulla on lupa siihen! Hahaa. Ja sipsejä en voi missään nimessä syödä ilman dippiä… Olen mä kyllä kokeillut lastujen korvaamista esim. tuoreilla vihanneksilla, mutta ei se vaan ole enää sama juttu.

    1. Joo, sipsit vaatii kyllä dipin, samaa mieltä! Ja ei todellakaan oo sama juttu. Herkut herkkuina, kunnolla, perkele!

  10. Pakko on ollut opetella,kiitos kahden raskausajan diabeteksen joista sitten seurauksena 2 tyypin diabetes.

    Terveelliset ruuat ja tasainen ruokarytmi on ollut ihan helpohkoa opetella.En ole ollutkaan ns roskaruuan ystävä.Mutta ne makeat..herkut..namit…suklaa..kaikki..
    Olen sokerihiiri ja se ei meinaa helpottaa,makeanhimo.
    Ihan turha mulle on kenenkään lässyttää kuinka sokerittomat namut ois yhtä hyviä kuin tavalliset,EI OLE.
    Ja siinäkin taas markkinarakoa,kalliimpia tietty =(

    Mutta,aikansa kutakin.
    Ennen söin karkkia ja herkkuja,nyt en.
    Paitsi karkkipäivänä hillitysti,on diabeetikollakin oikeus vähä namustaa =)

    1. Hmm, diabetes ois kyl toisaalta ihan kätevä. 😀

    2. Joo..tosi kätevää.Tätä mäkin ajattelen joka päivä,hitto miten kätevää.
      Ymmärsin kyl pointin =D

    3. Haha 😀

  11. Pinja says: Vastaa

    Mä kuuluun siihen sakkiin, jota kauhistuttaa ajatella elämää ilman suklaata ja jäätelöä! Ja ehkä siksi itsekin olen toisinaan nostellut kulmia sun hehkutuksille terveellisyydestä. Mun kaaliin ei vaan mene, että armoton kieltäytyminen about kaikesta edistäisi kenenkään (mielen)terveyttä. Mutta kiva että valaisit asian oikeaa laitaa 🙂

    Mä olen vasta 22, ja toistaiseksi en ole huomannut olleeni helposti lihovaa sorttia. Syön nytkin maapähkinävoita suoraan purkista 😀 Mutta ihan eri tavalla se rasva silti kertyy kuin teini-iässä, jolloin luonnostaan oli aika kiinteä. Nyt vanhempana tapahtuu herkästi ”skinnyfat” -ilmiö 😀

    1. Niin, kyllä muakin kauhistuttaa ajatus elämästä ilman herkkuja. Siksi pelästyinkin, että annan ihan täysin väärän kuvan tästä hommasta. 😀 En usko mäkään totaalikieltäytymiseen enkä sitä haluaisikaan. Mulla on kai tässä nyt joulusta asti ollut menossa vähän tämmönen yritys päästä enimmistä herkuista eroon, kun etenkin tuossa syksyllä tuli BB:n katselun myötä herkuteltua vähän turhankin usein. 😀

      Ja ole onnellinen! Mullakin on ikävä sitä aikaa, kun pystyin elämään koko päivän sokerimuroilla ja jäätelöllä. 😛 Skinnyfat-ilmiö on tuttu joo. 🙁

  12. Liina says: Vastaa

    Toi mitä kirjoitit 25 vuoden ylittämisestä voisi olla suoraan mun suusta. Edelleenkin tekis mieli syödä yhtä huolettomasti kuin muutama vuosi sitten, mutku ei voi. Huomaan huonon syömisen myös fiiliksistä; kiukuttaa, väsyttää, vaikea keskittyä jne. Itse asiassa se ehkä on vielä tärkeämpi syy mulle liikkua ja tavoitella hyvää vointia, kuin joku vaatekoko.

    Herkuttelen itse mieluiten suklaalla, karkeilla, mutta myös suolaisilla mätöillä kuten chilipähkinöillä ja juustoilla ja valkkarilla. Jäätelö ei niin innosta, eikä mäkkisafka. Pyrin rajoittamaan herkkujen syömistä pariin kertaan viikossa. Parhaiten pysyn ruodussa kun en mene kauppaan nälkäisenä enkä osta mitään hyvää kotiin. Jään helposti sokeri- ja hiilarikoukkuun joten jos annan periksi seurauksena on helposti kunnon mättöputki. En usko totaalikieltäytymiseen mutta sellainen ”joka päivä pikku herkku”-tekniikkakaan ei tosiaan toimi. Haluaisin myös oppia siitä tavasta pois että aina kun on juhlan aihetta, syödään hyvin tai haetaan joku kakku tai skumppa.

    Mut se on onneksi totta että siihen hyväänkin fiilikseen, joka tulee liikkumisesta ja hyvästä safkasta, jää koukkuun. Ja silloin joku perus maustettu jogurttikin tai vaaleampi leipä käy herkuttelusta, ei edes tee mieli mitään minttukrokanttilevyä. Nyt on taas vieroitusvaihe pääsiäisen jälkeen, jolloin aamiainen oli kahvi kermalla ja pari korvapuustia…

    1. Muistan aina kun kummitäti tuhahti mulle (kun olin jotain 20 v) että ”kyllä säkin vanhemmiten alat lihomaan”. No niinpä. Oikeassa se pirulainen oli.

      Mä en käytä sokeria oikeestaan missään, ja kun sitä ei lisää rahkaan tms., niin ei sitä pian enää kaipaakaan. Päinvastoin, jos töissäkin syön sokeroitua rahkaa, niin se alkaa helposti ällöttää. Samoin sokeroidut jugurtit…syön jugurttini mieluiten ilman mausteita! Ja sokerilimsat tai -mehut ei oo enää ollenkaan niin hyviä. Kyllä sitä vaan tottuu terveellisempään!

      Alkoholia käytän harvoin. Samoin juustot ei oo mun mieleen.

    2. …alkoipas muuten ihan sikana tehdä mieli lämpimiä korvapuusteja, ah! 😀

  13. Itse en syö karkkia niin paljon kuin Suomessa asuessani. Täältä ei löydy samaa tavaraa! Mun bravuuri on pasta-salaatti (jossa on enemmän pastaa kuin salaattia). Laitan siin salaattiin pastaa,tomaattia, avokadoa, juustoa, maissia ja pestoa! Eli kun pasta on kuumaa, juustoa päälle! …ja pestoa!

    1. Joo pitäis ehkä muuttaa johki Jenkkilään ku siel on niin paskat irtokarkit. 😛 😛

      Ah, juustopastaa…………..

  14. uf,, tätä kirjoittaessani tuli himo tuohon.Eiiiii!!!

    1. 😀

  15. mä tajusin just eilen miten nopeesti se sokerikoukku tuleekin: pääsiäisenä syötiin yhtenä (1) päivänä kaverin kanssa sekä vastaleivottua pullaa että irtokarkkeja. ja aivan ällötti kun hampaissa oli tahmea kerros ja yäk, mutta voi että kun seuraavana päivänä oli kerta kaikkiaan pakko syödä taas vähän korvapuustia (no kun tuoreenahan ne pitää syödä) ja niin edelleen ja nyt mun tekee KOKO AJAN mieli jotain makeaa. vaikka en tavallisesti syö sokeriherkkuja juurikaan, mitä nyt joskus satunnaisen suklaapalan tai jäätelön. kyllä ärsyttää! ja kyllä on joka herkulla ollut tällä viikolla sellanen olo että katson vähän vyötärön suuntaan että ei kyllä pitäisi ja en ees pääse lenkille koska selkä on kipee ja plaaplaa. irrottautua pitäis NYT HETI ettei mee koko kevät mässäillessä, mutta kun en usko totaalikieltäytymiseen ja kaapissakin on jotain hätävarasuklaata niin saapa nähdä miten käy.

    1. Mulla on kyl herkuttelun jälkeen vähän ällö olo pari päivää, vasta sit joskus alkaa tehdä taas namuja mieli. 🙂

  16. Taina says: Vastaa

    Mun himona on salmiakki! Voisin syödä sitä joka päivä missä muodossa tahansa… Mieskin tietää tämän, ja jättää ne ruusut kaupan tiskille ja tuo salmiakkipussin, jos jostain syystä haluaa mua hemmotella. 😀 Ennen syötiin kanssa herkkuja harva se päivä, mutta nyt saatu rajattua herkuttelua viikonlopulle. Hesen kanahamppari ja kiinalainen kuuluu myös suosikkiherkkuihin, vaikka niistä tuleekin maha yleensä kipeäksi…

    1. Salmiakki on kyllä hyvää, mutta sitä en hirveesti jostain syystä kyllä himoitse…

      Hesen kanahamppari on kamalaa! 😀

Vastaa