Matkan v-mäisyydet

Otetaanpas tämä sitten kaikki huumorilla, jookos. Takana on ihana loma, lämpöä, erilaista meininkiä. Maassa maan tavalla jne. Mutta silti aina on jotain vittumaista, joka nyt ei välttämättä koko lomaa pilaa, mutta harmittaa tai ainakin ihmetyttää silti. Listasinkin viisi ärsyttävää asiaa reissulta. Ja nämä kuuluvat kaikki siihen maassa maan tavalla -sarjaan, joten en valita. Paitsi valitan silti.

Mutta sitä ennen. Olen aina vähän ärsyyntynyt muiden valituksista siitä, miten kylmää ja pimeää ja kamalaa Suomessa on olla ja asua. Suhtaudun talveen ja kylmyyteen yleensä itse ihan positiivisesti, musta on ihanaa välillä vähän palella ja pukea paljon vaatteita päälle. Liiallista kuumuutta koen ahdistavampana, hikoilen ja punoitan ja ahdistun kuumuudessa helposti. Mutta nyt tän Brasiliasta paluun jälkeen mä alan vähän ymmärtää näitä kitisijöitä. Tää ero tässä valossa ja ympäristössä on vaan niin VALTAVA. Ensimmäistä kertaa reissulta palattuani mua ahdisti ihan oikeesti. Ensimmäinen työaamu, maanantai, loska ja pimeys. Armanin Siperia-jaksoa katsellessani ihmettelin, että minkä helvetin takia noi ihmiset oikeasti jaksaa elää noissa olosuhteissa. Nyt olen miettinyt ihan samaa Suomesta. Mies puhuu jatkuvasti siitä, kuinka haluaa muuttaa pysyvästi johonkin lämpimään ja nyt, viimeinkin, haaveilen oikeasti samasta. Mutta niinhän se vaan on, että kyllä meillä täällä Suomessa asiat on aika hyvin. Kaikki vaan yksinkertaisesti on suht järkevää ja toimivaa. Mutta onhan tämäkin ihan vaan tottumiskysymys.

Mutta nyt takas Brasiliaan ja Rioon. Kun kerroin lähteväni Rio de Janeiroon, kaikki olivat enemmän tai vähemmän kauhuissaan, ”Ette ikinä selvii sieltä hengissä takas! Tai vähintään teidät ryöstetään pariin kertaan!” Äiti itki mulle puoli tuntia puhelimessa ja lupasin sille jättää kaikki korut ja hienommat vaatteet (mitä ne ees mulla muka on?) kotiin, lupasin etten juo siellä itseäni känniin, lupasin opetella puhumaan sujuvaa portugalia ja mitä kaikkea muuta vielä.

Ihmisten puheiden takia mua vähän hirvittikin, kun perille päästyämme napattiin lentokentältä taksi, jossa ei sitten ollutkaan sitä turvallisuuden merkkiä eli taksimittaria ja ajettiin iltapimeellä favelakylien vierestä kohti keskustaa. Mietin koko ajan, että kauanko siihen menee, kun jokin uhkaava tilanne tulee eteen. No, ei sellaista tullut. Pari ekaa iltaa vältettiin rantakadulla kävelemistä pimeän tultua (siis se sama katu, jossa se kultaketju kaulassa kävellyt kansanedusta kolkattiin), mutta sitten sitä vaan osas rentoutua. Ja kuljettiin useasti bussillakin, vaikka sitäkin kuulemma pitäis välttää. Iltayhdentoista jälkeen kadut tyhjenivät selkeästi, enkä kyllä enää kokenut oloani turvalliseksi, mutta muuten ei mitään ihmeellisempää.

No, se siitä. Rioa ei kannata vältellä siksi, että siellä muka ei olis tarpeeksi turvallista. Olkoot vaan maailman neljänneksi vaarallisin kaupunki, ihan hyvä meininki siellä on. Enemmän mä Delhissä pelkäsin! Mutta nyt viimeinkin ne viisi vittumaista asiaa, ei mitenkään järjestyksessä:

1. Ilmastointilaitteista tippuva vesi

Asunnoissa on ilmastointimasiina ulkopuolella ikkunoiden alla. Ihmettelin aluksi, mistä hemmetistä jatkuvasti tippuu vettä päälle kaduilla kävellessä, niin, ja kuten eräs blogissani kävijä tiesikin kertoa, se tosiaan tippuu näistä laitteista. Ja sitä vettähän siis tippuu kaduilla kävellessä niskaan ihan melkeinpä koko ajan ja kertyy lätäköiksi asfaltille. Tosi kiva. Pari ekaa yötä luultiin, että meidän vuokrakämpän ilmastointilaite on jotenkin mennyt rikki, kun se piti ihmeellistä kolinaa ja nukuttiin tietty just sen vieressä. Kunnes tajuttiin, että eihän se siitä tule. Se ärsyttävä ääni tulee yläkerroksen ilmastointilaitteesta tippuvasta vedestä, kun se osuu meidän ilmastointilaitteeseen. Ratkaisumme näette yllä. Loppuloman ajan siis kuunneltiin öisin sellaista rauhoittavaa ”tip, tip, tip…” -ääntä. Talossa oli muuten meneillään jonkinlainen etusivuremontti (sen lisäks että remonttimelua kuului myös parista asunnosta), siksi nuo siniset suojat ikkunan edessä.

2. Kaupassa käynti

Jos teitä joskus vituttaa siellä Siwan jonossa kun mummot hidastelee, niin voin kertoa, että se ei ole yhtikäs mitään. Riossa ruokakaupoissa jonottamisesta on tehty taidetta. Kassahenkilöt ovat ihan superjärkyttävänhitaita, kaikki liikkeet tehdään eerittäiiin hitaasti, ihan kuin jossain hidastetussa elokuvakohtauksessa. Ja jäädään rupattelemaan jokaisen kanssa ikuisiksi ajoiksi. Kukaan ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen ystävällinen, kassatädit ovat kuin sitruunan syöneitä, hymyä tai iloista tervehdystä on ihan turha odottaa, kun sinne asti lopulta itse pääsee. Iltaisin ruokakauppoja kannattaa ehdottomasti välttää, koska siinä menee helposti puolisen tuntia jonotellessa, vaikka edessä ei olisi kuin viisi tyyppiä. Päivällä voi selvitä puolet vähemmällä.

Lisäksi on tietenkin jotkut ”pika”jonot alle viisi tuotetta maksaville (ei ne oo kyllä yhtään sen nopeempia!) ja sitten on vanhusjonot, joihin sallitaan vanhukset ja raskaana olevat ja invalidit. Eli lähinnä siinä on vanhuksia. En yleensä ole mitenkään kärsimätön jonottaja, mutta Brasiliassa…ei voi tajuta. Ja ne ihmiset on siellä ihan coolisti, ei hötkyillä eikä huokailla, se on niille ihan normaalia. Välillä jopa tuntui, että ne ihan oikeasti nauttii siitä jonoissa seisomisesta.

Lisäksi käsittämätöntä on se, millaisia kaupan muovikassit tuolla ovat. Ne ovat ilmaisia ja tietenkin kassa hoitaa pakkaamisen, ettei vaan oltais liian nopeita siinäkin. Yhteen superohueeseen muovikassiin mahtuu ehkä just kaksi litraa maitoa, eikä siihen yritetä laittaa edes sitäkään. Kasseja kertyy siis helposti kymmeniä, joskus laitetaan jopa kaksi päällekkäin. Harvalla on omia kasseja mukanaan. MITEN VOI EDES OLLA TÄLLAISTA. Ihan älytöntä muovipussien tuhlaamista ja roskaamista! Minä tyttöhän se pakkasin omiin kasseihin ja vähän vinoon katsottiin. Taisin olla liian nopeakin vielä.

3. Palanut iho ja kuumuus

Tämä nyt ei tietenkään liity maahan sinänsä, vaan ihan omaan tyhmyyteen. Aina saarnaan muille suojakertoimista, mutta nyt sitten itse menin ja käräytin oikein kunnolla olkapäät ja vatsan. Siis sillä tavalla kunnolla, että seuraavaan neljään päivään ei voinut todellakaan näyttää aurinkoa niille ihon kohdille. Iho oli ihan saamarin kipeä ja kuumotti ja kutitti. Noh, oma moka. Vois sanoa, että virheistä oppii, mutta en sano, koska mä en kuitenkaan opi, en tässä asiassa.

Joka päivä oli joku +34 ja täyttä auringonpaistetta. Tuolla oli ehkä vähän liian kuuma mulle. Vituttaa, kun hiki valuu jo kun vetää kenkiä jalkaan ja sit vasta tuskan paikat on, kun astuu ovesta ulos. Vettähän sai olla juomassa ihan koko ajan. Lisäks mulla oli Riossa suurimman osan ajasta kropassa ihan älytön turvotus, liittyen ehkä jotenkin nesteisiin, kuumuuteen, suolaiseen ruokaan tms. Vasta ihan loppulomasta alkoi vähän helpottaa. Ja niitä nesteitähän varmaan sitten poistuikin Suomeen tultuani.

Joo, tämä oli nyt sellainen ”älä muija viitti valittaa” -juttu, tiedän, anteeksi.

4. Kieli

No nyt sitten se asia, joka tuotti eniten harmia. Oma moka tietenkin tämäkin, mitäs menen maahan jossa puhutaan vain ja ainoastaan portugalia. Ja tunnustan väheksyneeni tätä etukäteen. Kyllähän joka paikassa edes vähän englantia osataan?? No siis ei osata. Melkein kahden viikon reissun aikana tapasimme alle 10 paikallista, jotka puhuivat edes muutaman sanan englantia. Ja olihan se hankalaa. Ravintola piti valita vähän sen mukaan, onko ruokalistaa englanniksi. Tai edes näkyvillä sitä portugalia, jotta osaa ehkä päätellä, mitä se tarkoittaa. Tai sitten ei. Ei-lihansyöjänä tilasin kerran vahingossa ihan kunnon lihapastan. Pizzaa en enää koskaan lähtisi tuolla tilaamaan.

5. Ruoka

Tässä toinen suurimmista syistä, miksi vähän dissaan Brasiliaa. Brasiliassa syödään paljon lihaa. Ja liioiteltuna kaikki muu on todella rasvaista, suolaista, sokerista, älyttömän epäterveellistä. Halvalla ei saa mitään, missä ei olis tuhat kilokaloria.

Kiukuttelin aluksi tosi paljon sapuskasta, olin mieluummin jopa syömättä yhtään mitään. Annoin lopulta vähän periksi ja söin aika eri tavalla kuin kotona. Päivisin syötiin aika usein per kilo-ravintoloissa, joissa on seisova pöytä ja ruoka punnitaan painon mukaan. Näissä oli helppo maistella kaikenlaista, eikä tarvinnut syödä isoja annoksia. Eivät ne nyt kuitenkaan niin kovin halpoja olleet, kuten monet matkaoppaat väittävät.

Brasilialaiset naiset näyttävät just siltä, mitä syövät. Näin Riossa paljon älyttömän lihavia naisia ja niillä hoikillakin oli todella paljon selluliittia ja jenkkakahvaa siellä sun täällä. Yleistettynä brassinaiset eivät todellakaan ole hyväkroppaisia tai millään tavalla hyvässä kunnossa. Seuraavan kerran kun joku mies kehuu brasilialaisia naisia maailman kauneimmiksi, nauran rehellisesti päin naamaa.

Riossa tuli syötyä kaiken kaikkiaan aika epäterveellisesti, mutta suht pieniä annoksia. Epäterveellisyydestä huolimatta laihduin kaksi kiloa. Himoitsin koko ajan ranskalaisia, ne olivat siellä jotenkin tosi hyviä (yleensä tosin en syönyt niitäkään kovin paljon kerrallaan, krhm)! Ja joskus jätskillä tuli korvattua lounas, hups. Aamupalat tehtiin asunnolla, ja olivatkin päivän paras ruoka: oliiviöljyssä paistettua kananmunaa ja jugurttia tuoreiden hedelmien kera.

Nyt puputan taas kotona ilolla salaattia, sitä nimittäin Riossa sai aika huonosti.

Jokainen on kysynyt multa Suomeen palattuani saman kysymyksen: ”menisitkö uudestaan?” ja olen vastannut, että en. Syyksi en ole tietenkään sanonut niskaan tippuvaa vettä tai kaupassa käymisen rasittavuutta, vaan kielen. Pitäis opetella portugalia tosissaan, että jaksaisin uudelleen mennä Brasiliaan. Ja se ruoka. Kiitos ei. Ja onhan maailmassa niin paljon muita paikkoja, joissa en ole käynyt mutta haluaisin. Rio on nyt mun osalta nähty.

Tässä oli nyt niitä tylsiä juttuja, mutta seuraavaksi aion kertoa myös niistä superkivoista!

Lisäys: Olin siis Riossa vajaa kaksi viikkoa. Nämä ovat mun omia kokemuksia ko. paikasta tuolta lyhyeltä ajanjaksolta. Jos olisin ollut Riossa kaksi vuotta, olisin varmasti tottunut veden tippumiseen, tottunut kuumuuteen, löytänyt terveellisempää ruokaa myyviä kauppoja ja ravintoloita, ja ihan varmasti oppinut paljon enemmän myös portugalia! Ja varmasti olisin jo tosi kärsivällinen jonottaja.

38 Comment

  1. innaB says: Vastaa

    Mäki oon kuullut, vieläpä mieshenkilöltä millainen pettymys brasilialaiset naiset on sillä todellisuus ei vastannut ihan sitä mitä media on antanut ymmärtää. 😀 Ei sillä että itselläni olisi yhtään sen paremmannäköiset reidet, mutta tuli vain mieleen tuosta mitä sanoit. 🙂

    1. Toki multakin löytyy kahvaa ja selluliittia, mutta kyllä tuolla sai pääasiassa olla omaan kroppaansa oikein tyytyväinen 🙂

  2. Nonnu says: Vastaa

    Mä en tiedä ketään kuka olisi käynyt Brasiliassa ja sanonut, että haluaisi mennä sinne uudelleen. Mulla on käynyt siellä ainakin 5 kaveria/tuttua ja kaikki ovat sanoneet että never again.

    Hah, mä varmaan sitten sopeisin Brasiliaan tosi hyvin kun tuota sellaria löytyy ja jenkkiksetkin 😀

    1. Toivottavasti naiset eivät nyt puutu tohon kohtaan liikaa, mutta mun oli pakko kirjottaa se. Brassinaisiin verrattuna meidän suominaikkosten sellarit ja jenkkikset eivät oo kyl mitään. Enkä todellakaan väitä, että olisin itse mitenkään superkunnossa, todellakaan, multa löytyy kyllä kans molempia.

    2. Nonnu says: Vastaa

      Joo, eiköhän kaikki ymmärrä sun pointtisi 🙂

      Mä en usko, että sulla on kovinkaan kummoiset sellarit tai jenkkiksetkään 😀 ja valitettavasti niitä vaan on melkein kaikilla naisilla, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Mutta ei ne onneksi määritä sitä millainen on muuten ihmisenä 🙂

    3. No noihan on geeneistä ja vartalotyypistä kiinni. Mulla valitettavasti lisäkilot tulee just nimenomaan ekana näkyville vyötärölle ja reisiin selluliitin muodossa. Tuolla nyt vaan huomioin, yllättäen kun rannalla vietettiin jonkin verran aikaa (ja siellä kyllä KAIKILLA brassinaisilla oli stringibiksut, joten eipä jäänyt arvailujen varaan tasan mitään), että niille sitä kyllä kertyy ihan erityisen paljon. Toki siinä valossa näkee omatkin muhkurat ärsyttävän paljon helpommin, en kiistä.

    4. Nonnu says: Vastaa

      Joo, näinhän se on.

      Tuota minunkin tutut kertoivat, että vaikka ne brassinaiset ovat TODELLA reheviä, niin ihan stringibiksuissa ne painaa siellä menemään. Ihailtavaa itsetuntoa ja oman kroppansa hyväksymistä, etten sanoisi. Onko se hyvännäköistä, niin no…en sitten tiedä, kauneus on katsojan silmässä 😀 suomalainen nainen ei ehkä ole ihan NOIN sinut itsensä kanssa, mutta ei meillä olekaan täällä samanlainen rantakulttuuri kuin siellä, koska täällä on toi talvi. Ja miinus 30 astetta pakkasta. Siinä ei paljon biksuissa painella. Ja kesälläkään ei koskaan ole niin kuuma kuin Brasiliassa on normipäivänä.

    5. No se olikin ihailtavaa. Mut ulkomailla ympäri vuoden lämpimässä paikassa onkin pukeutumisen suhteen itelläkin ihan eri meininki ku täällä Suomessa. En mä silti tuollakaan ois kehdannut stringibiksuissa vedellä…

  3. Anna says: Vastaa

    Ehkä oon jotenkin negis-muija, mut kyllä mä diggasin tästä postauksesta! Tuli semmonen olo, että joo eihän ne muut maat aina niitä paratiiseja Suomeen verrattuna ole, vaikka siltä joskus tuntuukin loskan ja pimeyden keskellä.
    Niin ja oon edelleen sitä mieltä, että portugali on yks oudoimmista kielistä ikinä.

    1. Kyl jokasessa maassa/paikassa on ne hyvät ja huonot puolet. Jos mä olisin lähdössä johonkin, niin olis ihan kiva lukea tämmösistä jutuistakin etukäteen, ei aina vaan niistä hehkutuksista. 🙂

  4. Mun mielestä nämäkin on hyviä postauksia, että kerrotaan oikeasti mikä vitutti reissussa. Ei aina niitä joka blogin ”aah siis oli niin ihana reissu rakastuin ja sinne on pakko päästä uudelleen!!” – juttuja.

    😀

    1. Huomenna laitan sit sen positiivisuuspostauksen! 😀

      Kaiken kaikkiaan reissu oli kyllä ihana ja onnistunut, joten en todellakaan ollut mikään nirppis!

  5. Anonymous says: Vastaa

    ihan kiva postaus, mutta tää saattaa sut huonoon valoon, arvostelemalla toisia ihmisiä, valittamalla ja saa sut vaikuttamaan bimbo snobilta. ei vasmasti ollut tarkoitus.

    1. Nooo jos tän postauksen on lukenu kokonaan + aiemmat Brasilia-postaukset, niin ei se kuva ehkä välttämättä niin kovin jyrkkä oo. 🙂

  6. Miltä ne brasilialaiset miehet sit näytti? Tää on varmaan yks sun mielenkiintoisimmista teksteistä baidevej. Eikä se saata sua huonoon valoon ollenkaan. Perkele kun maailma ei ole vaaleanpunainen hattarapilvi – kyllä saa välillä valittaa… Positiivisuus on perseestä 😀

    1. No piti tehdä pieni lisäys postauksen loppuun, vaikka uskon, että enemmistö blogini lukijoista kyllä tajuaa ilmankin. 🙂

      Brassimiehet oli kyllä kaikki tosi hyvässä kondiksessa. En tiedä mitä ne sit söi, mut salilla ne ainakin kävi ahkerasti.

    2. BTW tein samanlaisen negatiivissävytteisen postauksen myös Delhistä. Ja siihen on ahkerasti tultu jälkeenpäinkin googlen kautta.

      Mä itse lukisin mielelläni tällaisia matkakohteesta, johon olen lähtemässä tai edes harkitsen lähteväni. Ei nää välttämättä sais mua vaihtamaan matkakohdetta, mutta on kiva tietää. Ja mulla on tuttuja, jotka ovat tykänneet Brasiliasta ihan älyttömästi, joten hei, nää on vaan mun mielipiteitä ja kokemuksia.

  7. Siis täähän on ihan paras postaus, mä ainakin arvostan rehellisyyttä. Ja kyllä mulle on tullut fiilis, että teillä oli ihana loma, eikä nämä pienet vali-valit sitä muuta.

    1. Niin, no huomenna sitä hehkutusta sit 🙂

  8. Niina says: Vastaa

    Asiaa. Musta on ihan oikeasti kiva välillä kuulla lomamatkojen negatiivisista aspekteista eikä lukea pelkkää hehkutusta. Mielestäni se kuitenkin kertoo lähinnä siitä, että olet ollut reissussa silmät ja korvat auki ja että olet mahdollisesti jopa kyseenalaistanut ihmisten toimintatavat.

    Parasta tässä postauksessa oli tietenkin se, että suurimpaan osaan näistä jutuista osaan samaistua (valitettavasti), koska Malesiassa oli ihan sama meininki! Aaaaargh. Ruokakaupan kassat pakkasivat ostokset pikkuriikkisiin pusseihin, joihin mahtui parhaimmillaan noin kolme tuotetta. Yhdenkin kerran lähdettiin miehen kanssa kaupasta noin kahdeksan muovipussin kanssa. Kivaa tuhlaamista hei. Suomessa meikäläisestä on sitten kuoritunut hyvin kärsivällinen jonottaja. Jossain virastossa eräs nainen alkoi mätkättää, kun virkailijoilla kestää niin kauan, niin meinasin siihen tokaista, että ei tää ole vielä mitään. Matkailu avartaa.

    1. Me kun tehtiin kuitenki aamiaiset kämpillä, niin noita kasseja olis kertynyt oikeasti monta sataa, jos en ois uusiokäyttänyt. Ihan älytöntä.

      Mut kyllä nämä maassa maan tavalla -jutut oikesti avartaa ja tuo uusia näkökulmia ja ajattelutapoja. Ja osaa arvostaa oman maan toimivia juttuja entistä enemmän! Sehän on ihan vaan positiivista. Mun tyyli kirjottaa on tällanen, ehkä turhan jyrkkä ja negatiivinen, mutta yritinkin painottaa, että MINÄ olin sen turisti. En mä siellä todellakaan valittanut niille, että vitsi mitä paskaa te syötte ja vitsi näitä jonoja. En mä ollut ensimmäistä kertaa reissussa, oon kyllä tosi sopeutuvainen ja kärsivällinen matkustaja. En roudaa täältä mitään ruisleipää mukanani vaan kyllä mä tuollakin söin sitä mitä siellä nyt syödään. Musta on vaan kivaa havainnollistaa ja kertoa eteenpäin tämmösiä juttuja, joita itse mielelläni myös lukisin niiden reissuhehkutuspostausten lisäksi.

    2. Niina says: Vastaa

      Tää on ihan oikeasti yksi harvoista blogeista, jonka juttuja lukiessa nauran tosi usein ääneen. Että kyllä mua ainakin suuresti miellyttää tämä sun kirjoitustyyli.

      Mun mielestä on sitä paitsi ihan tervettä valittaa asioista. Olen näitä reissupostauksia lukenut ja päällimmäisenä mulla on kuitenkin sellainen käsitys, että teidän loma oli onnistunut, vaikka niitä vastoinkäymisiä ja v-mäisiä juttuja oli matkassa mukana.

    3. Haha, kiva kuulla. Mä en jaksa enää edes yrittää ajatella, että olisin jotenkin erilainen kuin millaisen kuvan mun tekstit musta antaa. Taidan olla just tasan tämmönen. 😀 Mutta joskus ehkä kirjoittamalla tuon asioita liian kärjistetysti esille, mikä on harmittanut koko elämäni ajan. Usein on saanut olla jälkikäteen selittelemässä. En oo mikään järjettömän positiivinen ja superiloinen ihminen oikeastikaan, mutta en myöskään mikään ylisynkistelijä.

      Ja niin, oli siellä tosi paljon hyviäkin juttuja, joita jäin ikävöimään. Niistä tosiaan huomenna. Ajattelin aloittaa nyt uudelleen näin negatiivisesti, kun tulihan tuossa kai jo ihan niitä hehkutuspostauksiakin aiemmin. 🙂

  9. Salla says: Vastaa

    Hyi hitto, mä en IKINÄ saisi nukuttua, jos koko ajan kuuluisi tip-tip-tip… Ja se veden tippuminen päähän nouuuuuu.

    Mun mielestä ruoka on tosi iso asia lomakohteen valitsemisessa ja yleisessä loman onnistumisessa. Sen takia niin tykkään käydä Thaimaassa, ahhhhh sitä ruokaa. Noi rasvapallerot sen sijaan ei houkuttele 😉

    1. Noi pallerot tossa kuvassa muuten ovat pelkkää rasvaa. Ja se on paikallinen herkku 😉 En saanut oikein alas…

  10. M says: Vastaa

    musta brasiliassa ois kiva käydä, jos pääsis vaikka jollekin samaa kieltä olevalle tutulle majoittumaan johonkin kaupunkiin, joka ei oo mikään turistirysä. pääsis näkee sitä luontoakin!

    1. No toi on kyllä hyvä juttu, siis että tuntee paikallisen, menee varmaan hommat helpommin kun joku osaa puhua kieltä!

      En mä tiedä oliko Rio nyt niinkään ”turistirysä”…ainakaan ihan vielä. Kohtahan ne sambat ja kisat sit alkaa.

  11. ellu. says: Vastaa

    Niinkun moni muukin on tossa jo sanonut, niin mun mielestä tälläisiä postauksia pitäis olla enemmän. Siis nimenomaan ihan rehellistä tekstiä siitä, millaista maassa on ja miksei ainakaan itse sinne lähtisi enää uudestaan. Joku saattaa tykätä, joku ei, mutta se on aina kiva lukea mielipiteitä 🙂 Onneksi toisaalta aika kultaa muistot ja voit sanoa käyneesi Riossa! 😀

    1. No mutta ehdottomasti suosittelen matkustamaan Brasiliaan. Nää on semmosia ärsyttäviä juttuja omasta mielestä, mutta eivät todellakaan isoja, tai mitään miksi ei kannattais matkustaa.

  12. Enni says: Vastaa

    Todella hauska postaus! Matkailu avartaa ja oli kiva kuulla sun kokemuksia siitä ;D

    1. Mulle on aina vähän vaikeeta tehdä reissupostauksia jälkeenpäin, en oikeen tiedä miks. Tuntuvat hankalilta. Ja jotenkin en ees itse pidä niistä. Mut kiva jos joku jaksaa lukee tai ees katella kuvia. 😀

    2. Ja toisaalta huomasin nyt, että myös reissussa on välillä hankalaa postailla. Ei oo oikeen aikaa tai jaksamista enää iltaisin käydä läpi kuvia, saati että niitä jaksais jotenkin käsitellä. Onneks valo oli tietenkin tosi hyvä, joten ei paljon tarvinut säätää.

  13. Q says: Vastaa

    Heh toi jonottaminen ja kassatätien hitaus ja muovipussit joita laitetaan yhdelle purkille 3 päällekkäin on ihan käsittämätöntä!!! Itse koin saman Chilessä ja voin kuvitella jotenki että Brasiliassa ne on varmaan vielä hitaampia…
    Mulle sattui vielä kerran että edessäni jonottanut tyyppi kun pääsi latelemaan tavaroita kassahihnalle, sen mukaan sitten änki yhtäkkiä kaverinsa jonka kärry oli AIVAN täynnä tavaraa eikä jonottanut yhtään 😀 olisin ehkä maininnut asiasta jos oisin siinä tilanteessa tajunnut että se oikeesti tuli siihen röyhkeesti jäädääkseen.

    1. Huh, mä en kestä jonon ohittelijoita MISSÄÄN tilanteessa, saan aivan varmasti kilarit. 😀

  14. nanna says: Vastaa

    no kuulkaa, mä olen ollut brasiliassa porto de galinhasissa kahdesti ja joo-o, lähti-SIN uudelleen. riossa olen käynyt kerran, toiste ei ole ollut tarvetta. ei siinä maassa mitään vikaa ole, mun mielipide on, että vika on riossa. sanokaa mitä sanotte 😀

    1. Niin, kyllä toki alueilla on eroa. Mä nyt välillä kirjotan ”Brasilia”, vaikka Riossahan me koko ajan oltiin.

  15. Anonymous says: Vastaa

    Jännä verrata sun kokemuksia omiin! Olin tosiaan Maceióssa pari vuotta sitten muutaman kuukauden, ja kaihoisasti muistelen sitä aikaa. Siellä puhuttiin yllättävän hyvin englantia, eikä koskaan ollut ongelmaa löytää esimerkiksi noita englannin kielisiä ruokalistoja mitä kaipailit. Ilmastointilaitteen tiputtaminen kuulostaa niiiiin tutulta että alkoi naurattaa, itse ratkaisin ongelman silloin vähän samanlaisella ratkaisulla, pistin vaan pyyhkeen ämpärin pohjalle ettei tiputus häirinnyt. 😀 Nyt aloin kaipaamaan niitä Brasilian lukuisia pieniä jäätelökojuja….

    1. Mä testasin tota pyyhettä kans, mutta siitä tuli sen pyyhkeen kastuttua viel isompi ääni! 😀

Vastaa