Ribe ja Sinne

No tällä lomalla on ainakin syöty hyvin! Myös piperrysruokaa, jollaiseksi siis kutsun ns. paremmassa ravintolassa syötyä sapuskaa, jossa on jokin protskupalanen jonka ympärille on muka-taiteellisesti ruiskittu vähän jotain hienoja kastikkeita ja jotka pitäisi syödä hiiiitaasti ja nautiskellen ja nyökkäillä hyväksyvästi.

Sallan kanssa käytiin jo heti lomani alussa päiväreissulla Tallinnassa, jossa nyt ei ole mitään järkeä suunnata mihinkään Mäkkäriin, koska ulkona hyvin syöminen on todella edullista ja muutenkin järkevää. Varasin meille jo hyvissä ajoin pöydän Ribestä, jossa Salla oli aiemminkin käynyt ja siis hyväksi todettu mesta. Pöytävarauksen tein tietenkin TableOnlinen kautta, josta siis löytyy myös ne pätevimmät Tallinnan raflat.

Ribe sijaitsee Vanhassa Kaupungissa ja koska tykkään istuskella ja syöpötellä terassilla, olin laittanutkin pöytävaraukseen pyynnön päästä terdelle jos sää vaan suosisi. Ja sehän oli mitä mainioin! Vene-kadulla sijaitseva Ribe ei terassiltaan juurikaan muista lähiterasseista eroa, mutta sisältä ravintola on, etenkin alakerta, ihanan tunnelmallinen. Aurinkoinen terassipaikka oli tuona päivänä kuitenkin enemmän kuin hyvä valinta.

Salla kuvaushommissa

Skippasimme molemmat alkuruuat aikataulullisistakin syistä, mutta ravintolan tarjoama hieman tulinen kylmä alku”keitto” sekä leipä maistuivat hyvin. On muuten aina kivaa olla liikenteessä toisen bloggaajan kanssa, kun jatkuva kameran kanssa säätäminen ei haittaa (koska molemmat tekevät sitä)! Etenkin ravintolassa välillä nolostuttaa kuvata annoksia ennen kuin voi antaa luvan syödä…

Pääruoaksi molemmat tilasimme kuhaa (kukkakaalia, pinaattitahnaa, vihanneksia, vihreää öljyä). Oltiin molemmat hullun nälkäisiä ja itsehän en osaa piperrysruokaa niin arvostaa tai osaa siitä ehkä ihan oikealla tavalla nauttia, joten vetelin annokseni aika pikaisesti sisuksiini. Oikein maittavaa se oli.

Jälkkäri pitää AINA syödä, ja nyt päätimme valita erilaiset. Mua himotti raparperipurnukka (kamomillajäätelöä, vaniljatahnaa, amarettokeksejä), Salla tilasi kookospannacottan.

Usein jälkiruoka on se paras osa piperrysruokapaikoissa ja niin tälläkin kertaa. Purnukka ei ollut liian iso mutta ei pienikään. Just sopiva siis. Jätski suli auringossa niin nopeasti, että oli jopa ihan sallittua syödä tämä herkku nopeasti!

Mitenkään ähkytäynnä emme olleet Ribestä poistuessamme, mutta kyllä silti nälkä lähti. Neljä tuntia Tallinnassa riittää hienosti hyvään ruokaan ja pariin pakolliseen kauppakäyntiin.

Keskiviikkona teimme mieheni kanssa päivän vierailun ihanaan Porvooseen ja jälleen kerran TableOnlinen kautta pöytävaraus, tietenkin Bistro Sinneen. Jossa en ollut aiemmin käynyt ja joka kiinnosti älyttömästi!

Porvoo on ihana kesäkaupunki ja sää suosi tälläkin kertaa, joten jälleen pöytä terassilta. Olin etukäteen kuullut paljon hyvää Sinnen hampurilaisista, mutta pettymyksekseni tarjolla oli vain naudanlihahampparia! Onneksi ”Porvoo menu” kuulosti niin mainiolta, että valitsin ilolla sen. (Mutta silti, kehitysehdotus: listalle olisi kivaa saada esim. kalahamppari!)

Ihania sämpylöitä ja voita tuotiin pöytään ennen alkuruokaa, joka oli Gazpacho -keittoa ja marinoituja katkarapuja. En pidä katkaravuista kusiravuista YHTÄÄN, joten jätän ne aina suosiolla syömättä. Mutta itse keitto oli ihan hyvää. Niin, ja ne sämpylät ihan tosi hyviä!

Pääruoaksi valitsin menusta tietenkin kalan, eli grillattua lohta, varhaisperunoita ja kanttarelleja. Odotin tätä kyllä jo kuola valuen ja ei mennyt se kuola hukkaan, sillä annos oli TÄYDELLINEN. Sopivan iso ja aivan älyttömän herkullinen. RAKASTAN KANTTARELLEJA.

Mies valitsi menusta porsaankyljen, jonka innostuin myös kuvaamaan ja laitan tännekin, koska niin hienosti tyypin naama heijastuu tuosta kastikkeesta, haha. Mies on muuten erittäin tottunut ja hyväksynyt sen, että mihinkään ei kosketa ennen kuin se on kuvattu. Hyvä tyyppi siis.

Vaikka tulin sopivasti täyteen lohesta, jälkiruualle on AINA olemassa ihan oma vatsansa. Menuun kuuluva jälkkäri eli ”marinoituja mansikoita, vaniljajäätelöä ja salmiakkimarenkia” kuulosti aika tosi hyvältä ja sitä se olikin, kahvin kera tietenkin. Salmiakkimarenki toi muuten aika perusmeiningille erilaisen, hauskan säväyksen. Ja ihanaa, kun kahvi tuotiin samaan aikaan jälkkärin kanssa eikä paljon myöhemmin, kuten niin monesti käy…pieni, mutta tärkeä asia!

Olin todella tyytyväinen Sinnen Porvoo menuun ja paikka oli muutenkin tosi kiva. Tarjoilu oli nopeaa, ystävällistä, ihan täydellistä. Molemmille jäi todella hyvä fiilis ja tämä oli aivan mahtava aloitus ihanalle, aurinkoiselle päivälle Porvoossa.

Oliko tuttuja rafloja, Ribe ja Sinne? Tykkäätkö syödä piperrysruokaa? Missä viimeksi?

P.S. Koska joku kuitenkin siellä miettii, niin tämä EI ollut mikään yhteistyöpostaus. Käyn ravintoloissa aina omakustanteisesti.

5 Comment

  1. ellu. says: Vastaa

    Mä olen pari kertaa käynyt näissä ”piperrysravintoloissa” ja nälkähän siitä jäi 😀 Tykkään, että annokset on isoja, täyttäviä ja kaiken sen rahan arvoisia, mitä sinne syynätäänkin.. Ehkäpä sen takia ollaan nyt viimeaikoina viihdytty Pancho Villassa.. 😉 Martina on Tampereella oikein kiva, pasta-annokset on isoja, herkullisia ja vielä ihan järkevän hintaisiakin, plus että ravintola itsessään on sitten vähän hienompi, eikä tule semmosta Hese-fiilistä, kun sinne menee! Martinaa suosittelen kyllä, ei muuten varmana jää nälkä 🙂

    1. Oon käyny Joensuussa Martinassa! 😛

      Ja mä muuten kans rakastan kaikkia paikkoja, joista saa ISOJA pasta-annoksia!!!

  2. Minä kyllä tykkään näistä tälläisistä rafloista, mutta ne vaatii aina sen oman aikansa ja tietty rahansa, sillä niissä kyllä pitää syödä ne kolme ruokalajia että se nälkä lähtee. Tosi hyvälta vaikuttaa tuo Ribe, pitääkin pitää mielessä kun ensi kerran menen Tallinnaan. Porvooseen tuskin tulee ihan hetkeen mentyä, mutta kivalta vaikuttaa myös Sinne. 🙂

  3. Salla says: Vastaa

    Nam! Pitäisikin kyllä päästä Sinneen taas, liian pitkä aika on viime kerrasta 🙂 Ja joo, joku kasvis/kala/kanahamppari olis tosi jees!

  4. Myy says: Vastaa

    Sinneen on pitänyt mennä monta vuotta, mutta vieläkin menemättä!

    Viimeksi pipersin Prahassa Sansho-nimisessä aasiafuusiomestassa. Oli superhyvää 🙂

Vastaa