Espoon Väriestejuoksu

Hih! Oltiin lauantaina kaverin kanssa Espoon Väriestejuoksussa. Oman lippuni ko. tapahtumaan sain mieheni kautta eli siis ilmaiseksi eli siis tämä on sitten kai jonkinlainen yhteistyöpostaus, kiitos MyNextRun ja FunRun!

Kiinnostuin Väriestejuoksusta jo keväällä, ennen kuin olin ainuttakaan juoksuaskeltani ottanut! Tähän siis tavallaan heti alusta asti tähtäsin, että jaksaisin juosta sen viisi kilometriä ja selviäisin hengissä tästä juoksutapahtumasta.

Lauantai oli tosi lämmin päivä ja oli kivaa viettää se ulkona kaverin kanssa. Saavuttiin paikan päälle Serenaan vähän ennen ekaa starttia, jolloin oli vielä menossa Fressin vetämä alkujumppa. Hillittömästi jengiä!

Odotin, että reitin suorittaminen olisi käynyt edes pienestä treenistä. Juoksemista ei kuitenkaan kauheasti ollut, se oli siis lähinnä väriestekävely, ajoittain kevyt hölkkä. Paljon oli porukkaa, tiet kapeita, esteille oli jonoa. Lähes kaikki muut parituhatta osallistujaa olivat n. 17-vuotiaita likkoja, miehiä oli -yllättäen- tosi vähän. Yksin olis ollut IHAN KAMALAA tuolla teinimeressä, joten iso kiitos Nealle, että lähdit messiin!

Esteet olivat pääasiassa ilmatäytteisiä liukumäkiä ja matalia ylitettäviä seiniä. Suurin haaste esteillä oli pitää suu tiukasti kiinni ja olla hengittämättä, kun värijauhetta heitettiin naamaan. Maalissa jokainen sai mitalin ja pussin värijauhetta, joka heitettiin lopuksi yhdessä ilmaan.

Mä pidin tätä tosi sometapahtumana. Harmittikin, kun en ottanut reitille mukaan edes kännykkää kuvien ottamista varten, koska se nyt tuntui olevan tapahtumaan osallistumisen pääasiallinen tarkoitus: saada kivoja kuvia itsestä ja kavereista Facebookiin ja Instagramiin. Tai blogiin! Pelkäsin kuitenkin liikaa varusteiden puolesta, kun en oikein tiennyt, miten haastavia esteet olisivat…Vaan eivät olleet.

Mutta siis oli tosi kiva päivä! Oli tosi nastaa kokeilla jotain tällaista, ihan erilaista, eli kun väriä heitetään päin pläsiä! Ja kaikki oli iloisia ja hyvällä tuulella! Hyvänmielen tapahtuma! Mun vasemmasta korvasta löytyy varmaan vieläkin pinkkiä väriä…

Seuraavaksi kuitenkin haluan vähän jotain haastetta, ehkä joku kymmenen kilsan ajanottojuoksu vois olla jees. Tai sitten tyydyn juoksemaan ihan vaan itekseni, ei huono vaihtoehto sekään. Mutta miksi mua silti himottaa Manic Run…Lähtisköhän joku mun kaa sinne?

P.S. Tosi kivoja kuvia löytyy Väriestejuoksun FB-sivuilta, täältänäin.

Invisibobble on tosi hyvä kisavarustus.

 

8 Comment

  1. ellu. says: Vastaa

    Työkaveri kävi juoksemassa ExtremeRunin Vantaalla, siinä on ilmeisesti jo hiukan vastustakin! Itse olen tykännyt Likkojen lenkistä täällä Tampereella, vaikka olenkin ihan rupukunnossa, siellä pärjää hyvin mukana kuitenkin 🙂

    Ja nyt juteltiin miehen kanssa, että jos aloitetaan nyt kävelemään, loppuvuoteen mennessä pystyisin jopa ehkä jo hölkkäämään! Että kiitos vaan tuosta juoksu-innostuksen jakamisesta, se on tarttuvaa 🙂

    1. Heh, hyvä että on tarttunut! 🙂 Mulle varmaan seuraava haaste tulee olemaan, noh, talvi. Tiedä sitten, miten pakkasessa ja lumikinoksissa niitä juoksuaskelia tulee otettua…Kovin pitkää taukoa ei tekis mieli pitää, ettei sitten ens keväänä oo taas vaikeeta.

      Joku ExtremeRun oiskin tosi jee tai sitten MidnightRun, harmitti, kun sen missasin!

  2. nea says: Vastaa

    Uu jea – upea sää ja hyvä fiilis ja tietty invisibobble 😀 Kivaa!

    1. :)))

  3. Noniin, kiva että säkin tykkäsit! 🙂

    1. Joo! 🙂

  4. Näyttää aivan mahtavalta! Vähäsen harmittaa, että en itse ole uskaltautunut tuollaiseen mukaan. Pelkään aina, että saan sydärin jo ensimmäisen kymmenen metrin aikana, kun on niin pirun hyvä kunto!

    1. No kyllä ton selvittäis ilman minkäänlaista kuntoa, enimmäkseen oli kävelyä kuiteski vaan 🙂

Vastaa