Ei se matka tapa vaan vauhti

Ajattelin kertoilla vähän juoksukuulumisiani, niistä kun olette olleet ihan ilahduttavankin kiinnostuneita.

Kesän ja loman jälkeen juoksemisesta on tuli jotenkin vähän rutiininomaista. Olen kiintynyt yhteen tiettyyn reittiin, jota nimitän ”varikkoreitiksi”, vaikka ei siellä mitään varikkoa oikeesti ole. Vaan joku semmonen carting-mesta, jota luulin aluksi varikoksi, hahah. Kuitenkin, tätä samaa 6,4 kilometrin lenkkiä me aina miehen kanssa iltaisin juostaan, jos juostaan. Pyritään juoksemaan sen kolme kertaa viikossa, mutta totuus on yleensä 0-2. Riippuen todella paljon säästä ja mielentilasta, pääasiassa kuitenkin säästä. Työpäivän jälkeen on joskus tosi vaikea tsempata itseään takaisin ulos kylmään ja etenkin jos siellä vielä tuulee…Lisäksi on usein iltaisin muita menoja eikä vaan yksinkertaisesti ehdi. Arkisin on pakko juosta alkuillasta, koska muuten menee turhan myöhäiseksi.

Kesällä mua vaivasi usein lenkillä tosi veemäinen asia, PISTÄMINEN. Kylkeen alkoi pistää heti jos vauhti vähänkin kasvoi, joko vasemmalle tai oikealle puolelle tai jopa molempiin yhtä aikaa! Tämä on kuitenkin mennyt ohi, ja johtui suurilta osin lenkkiä edeltävistä ruokavalinnoista ja syömisen väärästä ajoittamisesta…Nyt mulla on sen sijaan ollut ongelmana jalkojen ”puutuminen” lenkillä, välillä huomaa ettei jotenkin tunne jalkojaan. Juoksuasentoa korjaamalla olen saanut vähän helpotusta asiaan sekä vauhdin hidastamisella. Niin, vauhtihan se tappaa, ei matka! Justjoo.

Sellaista ”juoksu-flowta” on valitettavan harvoin. Siis että ihan lenkin alusta loppuun asti juoksu kulkee niin kevyesti, että tuntuu kuin vois juosta vaikka loputtomiin. Koin tällaisen pienen juoksu-flown pari viikkoa sitten, kun juoksin pitkästä aikaa yksin ja olin koko päivän syönyt, noh, hiilareita. Hiilarit auttavat kyllä hurjasti, ilman niitä ei juoksu suju. Mulle usein ihmetellään, että miten pääsee yli siitä, että juoksu tuntuu vaan ihan hirveeltä, miten sen saa ohitettua niin että tuntuukin yhtäkkiä mukavalta. Vastaan, että kyllä se useimmiten tuntuukin ihan vaan siltä hirveeltä.

Nyt on jo kohta joulukuu, ja edelleen voi juosta! Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun tulee kunnolla lumi ja jää ja pakkaslukemat…Mulla vuotaa nenä lenkillä jatkuvasti, joten pakkasella jatkuva niistäminen voi olla tosi ikävää. Mutta toivon, etten olis ihan rapakunnossa taas keväällä…silloin käyn parilla juoksuvalmennustunnilla, jotka sain synttärilahjaksi.

Nyt tuoreen tatuoinnin takia piti pitää viikon verran juoksutaukoa, mutta tällä viikolla taas skarppaan!

Mites teidän juoksut?

7 Comment

  1. nea says: Vastaa

    Juoksu on boring. Mutta ah niin kätevää, joten itsekin sitä ajoittain harjoitan. Ja mulla muuten puutuu jalat big time. Puolen tunnin hölkän jälkeen katoaa oikeastaan kokonaan tunto nilkasta alaspäin. Kunnes sitten aloin sitoa lenkkarinnauhat niin löysälle kuin mahdollista. Se auttoi 🙂

    1. No niin, käteväähän se onkin! Ja paino pysyy kurissa vaikka vähän jätskiäkin söis, hih.

  2. Ostin juoksusta innostuneelle pikkuveljelleni joululahjaksi tälläiset Nordic Gripin Minit http://nordicgrip.com/product/mini/. Helppo vaihtaa kengistä toiseen eikä ole liian kömpelöt. Ajattelin että päkiällähän juostessa eniten hipsutellaan, ne koko jalan kokoiset voi olla kömpelöt. Maksoivat Kookengässä kympin 🙂

    1. Oho, oho! Mä oon jotain icebugeista kuullu…tai jostain semmosista. 😀 Toimiskohan noi?

  3. vieläkin on eka hölkytys tekemättä, kai sitä pitäisi ryhdistäytyä..

    1. Kannattaa valita päivä, jollon EI tuule EIKÄ sada. :’D

Vastaa