KOLME

Minä: ”Huh, nyt on kirja luettu!”
Mies: ”Noh, tykkäsitkö? Kannattaako se lukea?”
Minä: ”Teen tästä blogiin postauksen, lue sitten siitä!”
Mies (nyrpeenä): ”No toi ei kyllä vastannut mun kysymyksiin yhtään.”

Haluan kirjoittaa vähän fiiliksiäni tästä Sarah Lotzin kirjoittamasta Kolme -nimisestä jännäristä (Karisto 2014, suom. J. Pekka Mäkelä, alkup. The Three), joka oli pitkään mun lukulistallani ja jonka (sitä ensin usein ja hartaasti kirjakaupoissa pyöriteltyäni) laitoin lopulta kirjaston varauslistalle. Kirja vaikutti kiinnostavalta, mutta myös vähän epäilyttävältä. Aika paljon tyhjiä sivuja ja täynnä jonkinlaista kirjeenvaihtoa. Mietin jopa, että onko tämä tositarinaa vai fiktiota! Jännityksellä aloitin kirjan lukemisen heti, kun sen pienen jonotuksen jälkeen kirjastosta lainaani hain. Ulkonäöllisesti kiehtova tämä kyllä oli, hieno kansi ja sivujen mustat reunat! Pakko olla hyvä kauhujännäri!

Instagramiin tulleista kommenteista päätellen tämä kirja kiinnostaa muitakin kuin miestäni, siispä tässä jotain juttua Kolmesta.

Lyhyesti juonesta:

Neljä matkustajakonetta eri puolilla maailmaa putoaa saman, myöhemmin ”Mustaksi torstaiksi” nimetyn päivän aikana. Kolmesta koneesta jää jokaisesta eloon vain yksi lapsi, kaikki suunnilleen saman ikäisiä. Tämä aiheuttaa valtavan spekulaatioryöpyn mediassa ja jokaisella on oma mielipiteensä asiaan: ihan normaalia, salaliitto, uskon asia vaiko paranormaalia toimintaa. Kolme on pääasiassa täynnä kirjan aiheesta kirjoittaneen Elspeth Martinsin kasaan saamia haastatteluja, blogikirjoituksia, sähköposteja ja muuta materiaalia, jotka vievät tarinaa eteenpäin mukavan erilaisella tavalla.

Mitä mieltä minä olen:

Kirjan alku tempaisi mukaansa vauhdilla! Tähän vaikutti osittain AirAsian äskettäinen lento-onnettomuus ja tieto siitä, että kohta pitäis pariin kertaan AirAsian siiville uskaltautua…apuaaa, pieni lentopelko minussa siis nosti päätään. Hyvinkin yksityiskohtaiset lentoturmakuvaukset olivat karmivan kiinnostavia. Riemuissani mietinkin, että nyt on kyllä hyvä kirja käsissä ja mitä mainioin hetki lukea se.

Mutta jo ennen kirjan puolta väliä huomasin vähän tylsistyväni. Osa haastatteluista ja blogikirjoituksista oli yksinkertaisesti tylsiä. Kun ne kaiken lisäksi muuttuivat hyvin uskovaisiksi ja jumalahöpinää alkoi olla jo liiankin kanssa, harkitsin hetken jopa jättäväni kirjan kokonaan kesken. Jotenkin se kuitenkin onnistui pitämään koukussaan sen verran, että jaksoin jatkaa, loppu kiinnosti ihan liikaa. Jännäriksi (saati miksikään kauhuksi!) tätä en nyt ehkä kyllä sanoisi. Pelastuneet lapset olivat ajoittain vähän karmaisevia, mutta pettymyksekseni niistä oli lopulta juttua todella vähän. Oikeasti kiinnostavat henkilöt oli jätetty liian vähälle huomiolle. Kirja oli todella nopealukuinen, kiitos monien tyhjien sivujen ja ajoittaisen suuren fontin. Ne omalta osaltaan auttoivatkin jaksamaan loppuun asti.

Sanoisin siis, että liiallinen uskovaisplörinä pilasi tämän kirjan. Hieno alkuasetelma ja enimmäkseen kiinnostavia henkilöhahmoja, mutta uskisjutut alkoivat toden teolla kyllästyttää. Jätän nykyään helposti kesken kaikki tv-sarjat, leffat ja kirjat, jotka eivät ole riittävän kiinnostavia (elämä on liian lyhyt sellaisille!), joten kyllä tämä kuitenkin oli riittävän kiinnostava, kun sen kerran loppuun asti luin. Mutta en silti tätä mitenkään erikoisen hyvänä lukukokemuksena hehkuttaisi, vaan suosittelisin jopa jättämään kokonaan väliin, parempaakin lukemista on olemassa. Ikävää.

Lopuksi toteankin vain: Komia on ulkonäkö, voi kun olis sisältökin!

Mielipiteitä? Oletko lukenut, onko lukulistalla?

P.S. Luin vihjailuja, että tälle olisi tulossa myös jatkoa. Lisäksi tästä on tekeillä tv-sarja. Uskon ja toivon, että siitä tulee paljon kirjaa parempi. Potentiaalia ainakin olis.

10 Comment

  1. Itse olen tässä kirjassa jo jämähtänyt sinne sivun 100 paikkeille. Tylsistyin jo paljon ennen sitä, kun tuntui, ettei juttu etene sitten millään. Täytyy nyt katsoa, jaksaako tämän kahlata loppuun. Lähtökohdista olisi saanut kyllä paljon paremmankin tarinan aikaiseksi.

    1. Niinpä, ei oikeen edennyt. 🙁 Odotin niin paljon jännempää, koska tosiaan lähtökohdat olivat erinomaiset.

  2. Anonymous says: Vastaa

    Katsoin eilen sen Lone survivor-leffan ja ah, oli niin hyvä! Siitä tulikin nyt vaan mieleen, että ootko koskaan lukenut mitään tuollaista sotajuttua kirjana ja onko ne hyviä? 😀

    1. Niin oli, tosi hyvä! Mutta en kai oikeen oo lukenu mitään sotaa! 🙁 Joku sotaromsku on tuolla kirjahyllyssä, mutta en oo saanu aikaseks…Semmoset saattaa olla mulle vähän turhan raskaslukuisia.

  3. Anonymous says: Vastaa

    Ootko sä Cosmopolitan lehden toimituksen sihteeri? 🙂

    1. Eiku siel on vaan joku mun identtinen kaksoisolento. 🙂

    2. Anonymous says: Vastaa

      Haha 😀 Aika hyvä kopio.

  4. Kuulostaapa jännittävältä! Tämä täytyykin lisätä lukulistalle! 🙂

  5. Mielenkiintoinen idea kirjassa ainakin… Pitää katsoa, jos tulisi kirjastossa joskus vastaan, mielelläni lukisin erityyppisiä kirjoja

  6. Minäkin olen tätä pyöritellyt useampaan kertaan käsissäni, mutta ei vain ole tullut vieläkään ostettua/lainattua. Vähän epäilyttää innostunko tuosta kirjan ”repaleisesta” rakenteesta, mutta sehän selviäisi vain lukemalla. Kolme on eräänlainen onnennumeroni, joten pitänee jossain vaiheessa jo senkin vuoksi ottaa selvää onko tämä minun kirjani 😀

Vastaa