No ei oo kyllä yhtään kivaa tän netin kans täällä. Toimii – ei toimi – toimii, mutta enimmäkseen EI TOIMI. Tällä hetkellä istun hyttysten syötävänä hotellihuoneemme pimeällä partsilla, jossa netti skulaa välillä edes hetkittäin, ja toivon, että saan tämän postauksen vielä tänään teidän luettavaksi asti. Pahoin pelkään, että Gileillä netti toimii vielä vähemmän… Mutta, tässä nyt ensin vähän Sanuria teille.
Vähän pelottavista lentoaikatauluista huolimatta selvisimme kaikista koneen vaihdoista ja AirAsiankin lennolta hengissä tänne Sanuriin. Perillä olimme noin puoli kahden aikaan ma-ti -välisenä yönä. Hotelliksi valitsimme Puri Santrianin, joka on aivan Sanur Beachin rannalla. Tää on oikeasti ihan helevetin iso hotellikompleksi, jonka sokkeloisella pihalla eksymme edelleenkin päivittäin. Saatiin iso ja viihtyisä hotellihuone Santrian Clubin puolelta, täällä on tosi paljon uima-altaita (clubin puolella asuvilla vielä muitakin enemmän), todella rauhallinen biitsi, hyvä buffet-aamiainen ja siis kaikinpuolin leppoisaa elämää. Ja koska vielä ei ole turistikausi, on myös todella hiljaista. Ei haittaa meitä. Mä en edes muista, koska viimeks olisin ollut tällaisessa tosi perus-hotellissa, mutta nautin ihan kybällä! Ei tarvii itse tehdä aamiaista ja roudata vessapaperia kaupasta, superia!
Sanur alueena on ehkä vähän, noh, tylsä osa Balia. Täällä on periaatteessa yksi pääkatu, jonka varrella on hotellit ja kaupat ja palvelut. Ollaan käppäilty sitä pitkin nyt riittävän monta kertaa, huomenna voidaan vaan rauhassa olla ja levätä. Ei olla käyty vielä muilla alueilla, ajateltiin jättää Ubud ja Kuta Beach loman vikalle osuudelle, jolloin asustamme Seminyakissa.
Sanur Beach ei ole rantana mitenkään erityisen vautsivau. Jonkin verran roskaa, vesi matalalla, ei aaltoja mutta vesi on ihanan lämmintä. Ja tosiaan, rauhallista. Ystävällisiä biitsikoiria riittää ja hassuliinit pakenevat auringonpaistetta rantatuolien alle nokosille. Pitää aina vähän varoa, ettei vaan potkaise niitä vahingossa.
Elukoita täällä on muutenkin paljon. Töpöhäntäisiä kissoja, oravia, ihan mielettömän isoja perhosia ja sitten tietenkin niitä öttömönkiäisiä, jotka tipahtavat mukavasti jostain yläilmoista suoraan paidankauluksesta sisään…
Tää ilmasto on kyllä jotain ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa. Lämmintä ja kosteeta, iho voi hyvin (ok, on se tietenkin vähän palanut, mutta äidille siellä tiedoksi, että IHAN VÄHÄN VAAN). Lämpöasteita taitaa olla vähän päälle 30 ja vielä ei ole sadetta näkynyt, vaikka sadekausi kai vielä menossa onkin.
Vielä siis huominen näissä maisemissa ja perjantaina aamulla aikaisin lähtö Gili Airille! Toivottavasti palaan sieltä tänne blogin pariin. Viimeistään sitten Seminyakista…
Tässä koiran ripuleita siivotessa onkin tosi mieltäylentävää lukea tällasta :DDDD yhtään en kadehdi…. no ei vuan, ihanaa lomaa teille 🙂
Omg, en malta odottaa että pääsen noihin maisemiin itsekin 😀 Itse tosin olen liikkeellä ”hitusen” pienemmällä budjetilla, mutta kuitenkin 🙂 Pelkästään jo tuon lämmön ja auringonvalon näkeminen lämmittää mieltä, oon niin täynnä tätä talvea. Mukavaa matkaa!
Näyttää ihanalta ja lämmön melkein tuntee tänne asti. Kissan väritys oli ihuna 🙂
Nauttikaa ,tuumaa Mudetikru 😀
Tässä korvatulehduspotilaita ja vesivahinkoa hoitaessa kyllä, tulin vähän kateelliseksi. :’D Äh, ei vaiskaan, pitäkää tosi kivaa siellä! 🙂
Olin kade siihen ötökkäkommenttiin asti, haha. 😀 Nauttikaa!
Siellä kylänraitin ravintoloissa toimii netti aika hyvin, ja ainakin paremmin kuin hotelleissa.
Mukavaa lomanjatkoa
ääh, lyöt netin unholaan, otat kuvia, ja päivität sitten kun tulet kotiin, ja nautit lomasta, ei kannata tapella huonon netin kanssa siellä 🙂